Marraskooste

Marraskuussa jumiuduin lukemaan Isabel Allenden Rouva Fortunan tytärtä tuskallisen pitkäksi aikaa. Hyvä kirja, mutta minulle hyvin hidas lukea ja sen vuoksi luinkin sitten vähemmän kuin olin ajatellut lukevani. No, nyt se on kuitenkin luettu!

Kieltämättä aikaa on mennyt myös siihen, että olen innostunut katsomaan Rillit huurussa -sarjaa. Jostain syystä en päässyt siihen mukaan silloin kun se alun perin tuli telkkarista, mutta nyt olen viihtynyt nörttihuumorin parissa. Onneksi kirjastossa on DVD:t ja se kuuluisa pitkä häntä leffojen ja sarjojenkin osalta.

Marraskuun kivoin lukukokemus oli Maija Kajannon Talvikaupungin valot. Tykkäsin sen erilaisesta joulusta!

Joulukuussa tavoitteeni on taputella loppuun sekä Helmet- että Robotit-lukuhaasteet. Kirjatkin on jo valmiina, kun nyt vain saisi ne luettua.

Tällä hetkellä luen Natalie Jennerin Jane Austenin taloa Lauran kanssa osana Austen-projektia. Sen puitteissa yritimme myös Vera Nazarianin Mansfield Park and Mummies -kirjaa, mutta se oli suoraan sanottuna niin tylsä, että jätimme sen lopulta kesken.

Ja tämä oli muuten blogini postaus numero 1000! Enpä olisi huomannutkaan jollei blogger itsessään pitäisi kirjaa postausten määrästä.

Luetut

Mokumokuren: The Summer Hikaru Died #05

Meni ihan tunteisiin. Kokonaisuutena hieno sarja, jossa kauhuelementit ovat sekä kauhua että vertauskuva ulkopuolisuuden tunteelle. Ei ole helppoa olla sateenkaareva pikkukylässä.

Enni Mustonen: Pikkupappilan joulu

Wanhan ajan joulua huokuva pieni kirja, joka aloittaa uuden sarjan.

Pertti Jarla: Fingerporin talvirieha

Teema-fingerporiin ei sattunut kovin montaa minua naurattanutta strippiä, mutta muutama kuitenkin. Siinä suhteessa Fingerporit eivät koskaan petä.

Peter Brown: The Wild Robot Escapes & The Wild Robot Protects
Ihan harmittaa ettei tätä sarjaa ole suomennettu.

Jarkko Vehniäinen & Marja Lappalainen: Kamala luonto - Eläimenfilosofiaa

Kiva kokoelma niitä filosofisempia Kamala luonto -strippejä. Mukana on oli monta suosikkia.

Lynn Messina: Pahaenteinen palatsi
Jopa oli pitkäveteinen osa sarjaan, josta olen kyllä muuten tykännyt.

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot

Virkistävän erilainen joulukirja joulunvietosta isossa kaupungissa.

Rey Terciero & Bre Indigo: Northranger
YA-sarjakuvan keskiössä olivat homofobia ja rasismi, joten ei mikään hyvän mielen kirja tämä.

Leena Paasio: Tuuli kääntyy etelään

Mukaansatempaavaa viihdettä Utön saarella.

Mimmu Tihinen: Kun hiljaisuus valehtelee

Kiva arkinen nuorten selkokirja.

Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär

Hyvä kirja, mutta todella hidas luettava.

Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär

Kaikilla on syntyessään jokin erikoinen kyky.

Lue maailma vuodessa -haasteessa luettiin marraskuussa eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Luin tähän chileläisen Isabel Allenden Rouva Fortunan tyttären, ja tähän operaatioon tuntuikin menevän puoli marraskuuta.

Alun perin aioin lukea Allendelta tätä tunnetumman Henkien talon, mutta kävikin ilmi, että se on sarjan itsenäinen kolmas osa. Sarjan aloittaa tämä Rouva Fortunan tytär, joten päätin lukea sen.

Tässä seikkaillaan 1800-luvun puolivälin Chilessä ja Kaliforniassa. Orpotyttö Eliza saa kodin Valparaíson englantilaisesta siirtokunnasta naimattoman sisarusparin luota. Teini-ikäisenä Eliza rakastuu, raskautuu ja päättää seurata Kalifornian kultakuumeen väkivaltaisiin pyörteisiin kadonnutta sulhoaan.

Tykkäsin hahmoista ja juonesta, ja näkökulma kultakuumeeseen oli kiinnostava. Siinä vaiheessa tarinaa seurataan sekä mieheksi naamioitunutta Elizaa että hänen ystäväänsä, kiinalaista Tao Chi’enia. Eliza ei löydä Kaliforniasta aivan sitä, mitä on etsimässä, mutta tarkoituksen ja onnen hän kyllä lopulta löytää.

Kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta koin kirjan todella työlääksi lukea. Halusin lukea sen! Maailma ja hahmot kiinnostivat! Lopputulema tykkäsin kirjasta!

Ja silti se oli todella raskas ja hidas luettava alle 400 sivuiseksi kirjaksi. Tuntui, että luin paljon pitempääkin kirjaa ja jokainen sivu ja juonenlanka oli todella täysi.

Mietin, millä sanalla tunnetta kuvaisi, ja tuo täysi on ehkä paras. Tarina kerrottiin aivan toisella tavalla kuin mihin olen tottunut. Kaikkea kuvattiin tarkasti ja kaikilla aisteilla, ja tarina saattoi harhautua kesken yhden asian aivan toisille poluille. Alkuperäiseen pointtiin palattiin sitten muutaman sivun jälkeen, kun sivujuoni oli käyty yksityiskohtaisesti läpi.

Kerrontatyyli muistutti itse asiassa tähän haasteeseen viime kuussa lukemaani Hurrikaanien aikaa. Se sai pohtimaan, että ehkä tällainen kerrontatapa on eteläamerikkalaiselle kirjallisuudelle ominainen? Pitäisi varmasti lukea lisää kyseisen maanosan kirjallisuutta, jotta voisin antaa paremman arvion asiasta.

Joka tapauksessa, hyvä kirja ja jäi sellainen olo, että voisin joskus lukea tähän ne jatko-osatkin. Täytyy tosin olla sillä tuulella, että jaksan tarpoa tällä tavoin kerrotussa tarinassa.

Kirjan tiedot:

Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär | Otava 2000 | 367 sivua | Kirjastosta

Espanjankielinen alkuteos: Hija de la fortuna (1999) | Suomennos: Sulamit Hirvas

Luettu myös:

Nenä kirjassa, Kirjasähkökäyrä, Kirjakaapin avain ynnä muut

Haasteet:

* Lue maailma vuodessa : Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja

* Paha mieli, paras mieli : Kuolemanpelko

Mimmu Tihinen: Kun hiljaisuus valehtelee

On kahdenlaisia salaisuuksia.

Piti lukemani tämä Mimmu Tihisen Kun hiljaisuus valehtelee jo viime vuonna, mutta niin se vain jäi. No, nyt se sopii hyvin puuttuvaan Helmet-kohtaan, joten onni onnettomuudessa?

Kyseessä on siis nuorten selkokirja, joka kertoo juuri 16-vuotta täyttävästä Rikusta. Synttäripäivänään hän saa viestin, jossa täysin tuntematon Luka ilmoittaa olevansa hänen isoveljensä. Siitäpä se perhesalaisuus sitten paljastuukin. Samaan aikaan Rikua painaa uintiharrastus, jonka osalta on tehtävä tärkeä päätös.

Olen lukenut Tihiseltä muitakin selkokirjoja ja tykännyt niistä. Tämäkin kirja on hyvä osoitus siitä, että selkokirjan ei tarvitse aliarvioida lukijaansa. Tässä on monta toisiinsa vaikuttavaa juonenlankaa.

Rikun perhe on monikulttuurinen: isä on suomalainen ja äiti on japanilainen. Valitettava osa Rikun kasvukokemusta on ollut hänen kohtaamansa rasismi.

…joka nousee Rikun mieleen kun Luka haluaa tavata hänet. Tietääkö veli, että Riku ei näytäkään ihan tyypilliseltä suomalaiselta?

…tietää, koska isä on pitänyt häneen salaa yhteyttä. Rikun äitikin on tiennyt, että isällä oli poika jo heidän tavatessaan. Kukaan ei vain ole kertonut Rikulle asiasta ja hän alkaa nopeasti vihata salailua.

…mutta huomaa sitten syyllistyneensä itse samaan. Paras ystävä ja sekauintijoukkueen muut jäsenet kun eivät tiedä, että Riku haluaa lopettaa kilpauinnin. Hän rakastaa uintia, mutta on alkanut inhota kaikkea kilpailuun liittyvää suorituspaineista bussimatkoihin.

Monisyinen tarina etenee nopeasti eikä kaikkiin ongelmiin ja kysymyksiin löydy vastausta. Tarina jättää siis tilaa mielikuvitukselle ja pohdinnalle siitä, mitä Rikun elämässä sen jälkeen tapahtuu.

Pidin tästä ja toivonkin, että tämä löytyy monesta yläkoulun kirjavinkkaussetistä! Menisi varmasti ainakin urheilua harrastaville pojille.

Kirjan tiedot:

Mimmu Tihinen: Kun hiljaisuus valehtelee | Uljas & Lucia 2024 | 104 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Helmet 2025 : 1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio

Leena Paasio: Tuuli kääntyy etelään (Kotisatama #01)

Keskellä Saaristomerta häämötti yksinäinen graniittimajakka.

Olen tykännyt Leena Paasion merihenkisistä nuortenkirjoista, joten pitihän se lukea tämä aikuisten kirjakin. Tuuli kääntyy etelään aloittaa Meriön sisaruksista kertovan Kotisatama-sarjan.

Tässä kirjassa Meriöistä nuorimman eli Hennan nousujohteinen perämiehen ura Karibianmerellä seilaavalla risteilijällä saa jäädä. Hän palaa kotiinsa Utön saarelle huolehtimaan muistisairaasta äidistään. Samalla hän opiskelee luotsiksi ja - kuinkas muutenkaan - löytää myös rakkauden.

Yllätyksenä: tämä itse asiassa sijoittuu samaan jatkumoon Paasion Meren koskettamien kanssa! Sitä ei ole mikään pakko lukea ymmärtääkseen tämän, mutta sen lukeneelle tässä on tuttuja hahmoja ja tuttu Utön kyläyhteisö.

Mietin lukiessani, että tällainen saman maailman hyödyntäminen nuorten ja aikuisten kirjoissa ei ole yhtään hassumpi idea ja sitä soisi olevan enemmänkin. Kuvittelisin, että kirjailijallekin on helpompi kun ei tarvitse keksiä samaa tarinan taustaa uudestaan.

Viihdyin tämän parissa oikein hyvin ja etenkin saaristolaiselämän todentuntuisuus oli mukavaa luettavaa. Henna ei kaipaa tyyntä valtamerta, vaan kotoisan epävakaata Saaristomerta. Vaahtopäisenä raivoava meri, sankka sumu ja viiltävän kylmä tuuli tuovat hänelle rauhan. Minulle meri on melko vieras elementti, mutta sivuilta huokuvasta kotiseuturakkaudesta oli kiva lukea.

Luotsin työtä ja sen tärkeyttä kuvataan hyvin, enkä itse asiassa ole tainnut koskaan perehtyä työn yksityiskohtiin näin hyvin. Ammatin esittely ei silti tunnu raskaalta infodumppaukselta, vaan luontevalta osalta tarinaa.

Tärkeässä osassa on myös Utön kyläyhteisö. Ankarissa ja eristäytyneissä oloissa ollaan totuttu auttamaan toisia, ja melkein kaikki kyläläiset ovatkin Hennalle tuttuja jo lapsuudesta. Väestön ikääntyminen ja turismin väheneminen ovat ongelmia, jotka saarelaisten on tässä ratkaistava jottei saaren toiminta kuihdu.

Pidin Hennastakin, jos kohta näköjään luin häntä väärin. Kirjan lopussa mainittiin muistaakseni parikin kertaa, miten taitava hän on lukemaan ihmisiä. Ja minä kun olin ajatellut, että onpas hän kärkäs tuomitsemaan tuntemattomia ihmisiä omien ennakkoluulojensa perusteella, kerrankin uskottava ja realistisen ärsyttävä vika päähenkilöllä...

No, kuitenkin, lopputulemana hyvää ja mukaansatempaavaa viihdekirjallisuutta, joka vie Utön saarelle. Jatko-osa on jo varauksessa!

Kirjan tiedot:

Leena Paasio: Tuuli kääntyy etelään | WSOY 2025 | 393 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Luonto sivuilla : Rauha

Rey Terciero & Bre Indigo: Northranger

Rey Tercieron ja Bre Indigon sateenkaareva YA-sarjakuva Northranger on näköjään saanut inspiraationsa Austenin Neito vanhassa linnassa -kirjasta. En tiennyt tätä etukäteen ja se on vielä lukematta, joten nyt jäi varmasti jokin taso tästä tarinasta ymmärtämättä.

Northrangerissa ollaan nykypäivässä, enimmäkseen texasilaisella ranchilla. Kauhuelokuvia fanittava kaupunkilaispoika Cade joutuu kesän ajaksi apukädeksi ranchille, jossa tuntuu olevan paitsi synkkiä salaisuuksia, myös ah niin söpö Henry.

Latinotaustainen Cade tietää varsin hyvin miten rasistinen ja homofobinen Texas on, joten hän ei ole kertonut vielä kenellekään tykkäävänsä pojista. Kirjan teemana ovatkin salaisuudet ja myös väärinymmärrykset. Omien kokemustensa perusteella Cade olettaa ihmisistä usein pahinta.

Tarina oli itse asiassa aika tummasävyinen. Melkein jokaisella hahmolla on jonkinlainen tragedia takanaan, ja se näkyy esimerkiksi alkoholismina ja kuolemanpelkona. Cade on kiinnostunut kauhuelokuvista siksi, että hän tuntee jonkinlaista yhteenkuuluvuutta sekä elokuvien halveksittujen hirviöiden että pelokkaiden uhrien kanssa.

(Itse asiassa tästä tuli vähän mieleen The Summer Hikaru Died, jossa on samanlaista “olen varmasti kaikkien silmissä hirviö seksuaalisuuteni vuoksi” -teemaa.)

Kun epäröit, kysy kuolleilta.
(s. 97)

Caden perhe on uusperhe, jossa isä- ja siskopuoli ovat mustia. Isäpuoli ymmärtää hyvin Caden kokeman rasismin, mutta heittelee ohimennen ajattelemattoman homofobisia kommentteja. Loppupeleissä hän on silti Caden puolella ja oli itse asiassa kiva lukea kohtaus, jossa hän ymmärtää tehneensä väärin ja päättää toimia vastaisuudessa paremmin.

Henryn painolasti on vähän erilainen. Hän ei ole kokenut rasismia, mutta hänen isänsä on raivoava konservatiivi armeijaupseeri, jonka asenne tekee elämän vaikeaksi paitsi Henrylle, myös hänen siskolleen. Tässä talossa ei homoilla ja tytöt ovat toisen luokan kansalaisia jne., menköön roskiin koko äijä.

Tarinassa oli kevyempiäkin kohtia, mutta kokonaisuutena tämä ei ollut mikään hyvän mielen kirja. Ensirakkaus on söpöä, mutta se täytyy kokea salassa ja pelossa. Ranchilla on kivoja eläimiä, mutta osa niistä päätyy omaan pataan. Lopussa aurinko paistaa risukasaan, mutta monille traumoista paraneminen on vasta alussa.

Kirjan tiedot:

Rey Terciero & Bre Indigo: Northranger | HarperAlley 2023 | 229 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Riippuvuus

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot

Vilma raapaisi tulitikun, ojensi sen kohti takkaan ladottuja sytykkeitä ja katsoi, kuinka liekki lähti kiipeämään pieniksi pilkottujen klapien väliin.

Tämä Maija Kajannon Talvikaupungin valot oli se toinen tälle vuodelle varaamani joulukirja. Oikeastaan vähän harmittaa, että sain sen varausjonosta näin varhain. Olisin lukenut tämän mieluusti vielä lähempänä joulua, jotta tämän joulutunnelma olisi tuntunut vieläkin jouluisemmalta.

Tässä siis nelikymppinen Vilma lähtee viettämään jouluviikkoja Helsinkiin. Takana on tuore avioero, ja teini-ikäiset lapset viettävät joulun exän kanssa vanhassa kodissa. Vilma haluaa tehdä pienen pesäeron elämäänsä ja oppia olemaan itsensä kanssa. Tuttavan vapaa airbnb-yksiö tarjoaa tilaisuuden olla yksin kaikkien keskellä.

Tarinassa ollaan viettämässä viihdekirjallisuudelle aika epätavallista joulua. Yksin! Kaupungissa! Ilman riisipuuroa ja hössöttäviä sukulaisia! Salskea joulurakkaus onkin salskea jouluhoito!

Tykkäsin tästä todella paljon! Vilman elämäntilanne ei ole minun ja minusta on kiva viettää joulu niin kuin sen vietän. Mutta olen silti joskus miettinyt, millaista olisi viettää juuri tuollainen joulu: yksin isossa kaupungissa tehden juuri sitä, mitä haluan oli se perinteisen jouluista tai ei.

Vilma rakentaa tässä elämänsä ensimmäistä joulua, jolloin hän saa olla vain ja ainoastaan oma itsensä ja itseään varten. Oli mukavaa lukea siitä, miten hän alkaa muistaa millainen ihminen hän on äitiyden ja parisuhteen alla. Viestejä jatkuvasti lähettelevä, arjessa (muka-)avuton ex sai minultakin yhtä kirpeän vastaanoton kuin Vilmalta.

Tarina on myös oikea Helsingin matkailumainos, välillä vähän liikaakin. Puuttui vain pääsylippujen hinnat ja kartta, johon kohteet oli merkitty (mikä olisi itse asiassa ollut hyvä lisä). Vilman mukana kierrellään katsomassa Helsingin nähtävyyksiä ja osallistutaan kaupungin tarjoamiin tapahtumiin. Niistä muodostuu omanlaisensa joulutunnelma.

Oli myös kiva, että tämä ei ollut romanssi. Vilmalla on exä ja sutinaa ja ovi raottuu romanssiin tulevaisuudessa, mutta tarinan pääasia se ei ollut.

Eli suosittelisin joulukirjoja kaipaaville! Kirja oli sopivan pituinen, itsenäinen tarina. Se ei ainakaan minun mielestäni tarvitse jatko-osaa, koska tällainen joulu oli luultavasti Vilmallekin ainutlaatuinen kokemus.

Kirjan tiedot:

Maija Kajanto: Talvikaupungin valot | WSOY 2025 | 192 sivua

Lynn Messina: Pahaenteinen palatsi (Beatrice Hyde-Clare ratkaisee #06)

Jos Beatrice Hyde-Clare olisi ymmärtänyt, että kieltäytyessään kihlattunsa hienovaraisesta muutoksesta heidän avioliittovaloihinsa hän antaisi miehen isoäidille mahdollisuuden kerätä huoneen täyteen ihmisiä todistamaan onnellista tapahtumaa, hän olisi oitis suostunut kihlattunsa pyyntöön.

Lynn Messinan historiallinen pehmodekkarisarjan suomennokset ovat edenneet kuudenteen osaan. Pahaenteinen palatsi jatkaa suoraan siitä, mihin edellinen osa jäi.

Bea ja Kesgraven herttua vihitään heti kirjan alussa. Seuraavat pari päivää Bea ratkaisee naapurissa tapahtunutta murhaa. Pankkiiritalouden huippukokki on hujautettu päättömäksi ja palvelijat syyttävät tapahtumasta toisiaan.

Yritin keksiä tästä jotain positiivista sanottavaa, ja se on tässä: ideasta olisi saanut ihan mukavan novellin. Huippukokin raa'an murhan tutkiminen, talouden värikäs palveluskunta ja Bean ensiaskeleet herttuattarena olisivat kantaneet lyhyen tarinan.

400 sivun mittaisena romaanina tämä oli pitkästyttävä pettymys. Tämä oli niin tuskallisen hidas, että välillä teki mieli heittää tämä seinään. Eräskin keskustelu kesti 80 sivua (kahdeksankymmentä!), eikä siinä paljastunut yhtään mitään tärkeää.

Pituutta lisäsi se, että melkein jokaisen repliikin välillä oli muutama sivu Bean sisäistä jaarittelua. Aiheet olivat aina samat: joko hän ihasteli herttuaansa, totesi melkein kaikkien miesten halveksivan häntä tai naisia noin yleisesti, tai tajusi sadatta kertaa olevansa omg herttuatar, kuka olisi uskonut!

Olen tykännyt sarjasta tähän asti, joten oli todella ikävää todeta tason notkahtaneen näin paljon. Tämä ei herättänyt mitään innostusta lukea sarjan seuraavaa osaa. Luultavasti kuitenkin selaan sitä sitten kun se suomennetaan. Jos vastaan ei tule tällaista tylsyyttä, saatan vielä antaa sille mahdollisuuden, mutta juuri nyt se tuntuu hyvin epätodennäköiseltä…

Kirjan tiedot:

Lynn Messina: Pahaenteinen palatsi | Aula & Co 2025 | 405 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: A Sinister Establishment (2020) | Suomennos: Meri Kapari

Haasteet:

* Paha mieli, paras mieli : Halveksunta

* Älä aloita uutta sarjaa : Sarjan 4., 5., 6. tai 7. kirja