Heinäkooste

Heinäkuu on paketissa. Se aikana tuli luettua vähän kaikenlaista ja tehtyä loppuun Queer-lukuhaaste, jonka haastekoonti on täällä.

Vaikea uskoa, että vuosi on jo reilusti yli puolen välin! Elokuun aikana pitäisi lukaista loppuun fantasiakirjojen lukuhaaste, mutta siinä tuskin tulee ongelmaa. Yksi muumikirja on varmasti tulossa ja pari muutakin on jo lainattu kirjastosta.

Luettu & blogattu

Uta Isaki: Is Love the Answer?
Identiteettiä sanoittamassa. Hieman oppikirjamainen, mutta kuvaa hyvin ulkopuolisuuden tunnetta ja oikeiden sanojen löytämisen tärkeyttä.

Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built

Munkki ja robotti. Mielestäni varsin tylsä kirja niin Hugo-palkittu kuin onkin.

Leena Paasio: Harmaja luode seitsemän & Bengtskär itä kahdeksan

Purjehtijoiden perhekriisejä. Hieno nuortenkirjapari, joka oli kiva lukea peräkkäin.

Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä

Jalkapallon huipulla. Kiinnostava elämäkerta mielenkiintoisesta naisesta vaikken jalkapallosta juuri välitäkään.

Rachel Smythe: Lore Olympus. Volume 1
Jumaldraamoja. Haadeksen ja Persefonen tarinan uudelleenkerronta, ei oikein minun sarjani.

Jani Toivola: Rakkaudesta

Erilainen mies. Kiinnostava jos kohta hieman epätasainen kirja siitä, millaista on ollut kasvaa herkkänä mustana homomiehenä Suomessa.

J.S. Meresmaa: Tytär hämärän, piika pimeän

Parantajaoppilas ja eloseppä. Vähän hidas alku, mutta kiinnostava maailma.

Tom of Finland: Rohkea matka = Bold Journey

Touko Laaksosesta. Lyhyitä esseitä, jotka antoivat hyvän kuvan Tom of Finlandin taiteen merkityksestä.

Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko

Murha Islannissa. Ihan kelpo dekkari, jonka luki nopeasti.

Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin

Päättäjäistanssien huumaa. Ihan kiva YA-kirja, jonka päähenkilö kuului useampaan vähemmistöön.

Hayao Miyazaki: Shuna's Journey

Viljan jäljillä. Kaunis fantasiaseikkailusarjakuva.

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Muumipapan nuoruus. Hauska seikkailu, joka oli vähän erilainen kuin animaatiosarjassa (etenkin mymmelien osalta...).

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

Maagisessa orpokodissa. Liian siirappinen minun makuuni ja kirjan yhteys Sixties Scoopiin oli ikävä.

Haastekoonti: Queer-lukuhaaste 2023

Instagramin tämän vuoden Queer-lukuhaasteen deadline on maanantaina ja sainpahan haasteen suoritettua hieman ennen sitä. Ja vielä täydellä bingoruudukolla! Kiitos kivasta haasteesta, @kaikkiallakirjoja, @kirjajuttuja, @lailapslukee, @pikkukirjasto ja @siperiankirjat!

Haasteessa oli 12 kohtaa enkä lukenut montaakaan täsmäkirjaa. Kiva, että kirjat löytyivät ikään kuin itsekseen! Ainoa tuskaa aiheuttanut oli TJ Klunen Talo taivaansinisellä merellä, josta en hypetyksestä huolimatta pitänyt.

Luin haasteeseen nämä kirjat:

Kasuaali queeriys: Anne B. Ragde: Erakkoravut
Mennyt aika: Lauren Groff: Mestarinna
Nuorten- tai YA-kirja: Keezy Young: Taproot
Sukupuolen moninaisuus: Sarah Gailey: Upright Women Wanted
Vähälle huomiolle jäänyt: Natasha Alterici [ja muut]: Heathen
Alkuperäiskieli ei suomi eikä englanti: Anne B. Ragde: Vihreät niityt
Kirja, jossa on kuvia: Mieri Hiranishi: The Girl That Can't Get a Girlfriend
Monimuotoisia suhteita: Tiina Tuppurainen: Elvi ja Ebba
Julkaistu 2020-luvulla: Uta Isaki: Is Love the Answer?
Spefi: Becky Chambers: A Psalm for the Wild-Built
Kotimainen: Leena Paasio: Bengtskär itä kahdeksan
Tietokirja: Megan Rapinoe & Emma Brockes: Yksi elämä
Kirja, jonka haluaisit läheisesi lukevan: Jani Toivola: Rakkaudesta
Essee-, runo- tai näytelmäteos: Tom of Finland: Rohkea matka = Bold Journey
BIPOC-kirjailija: Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin
Kirjastolaisen suosittelema: TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä

”Hyvä tavaton”, Linus Baker sanoi ja pyyhki hikeä otsaltaan. ”Tämä on erittäin epätavallista.”

Maagisten Nuorten Huolenpito-Osastolla työskentelevä Linus Baker saa tehtäväkseen tutkia erään tietyn saaren orpokotia. Vaikka Linus onkin tottunut työskentelmään maagisten lasten parissa, nämä lapset ovatkin jo aivan toisella tasolla. Heitä paimentaa kiehtova Arthur Parnassus, jolla on oma salaisuutensa.

Tämän täytyy olla siirappisin, sokeria tihkuvin, pohjimmiltaan juoneton feel good -kirja, jonka olen vuosiin lukenut. Hypetyksestä huolimatta en siis pitänyt tästä. Sori vain, fanit!

Hyvikset ja pahikset erottaa kilometrien päähän ja hyvikset ovat niin hyviä, että oksat pois. Kaikki yrittävät ylittää toisensa surullisen menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden osalta. Lapset eivät tunnu ollenkaan niin nuorilta kuin heidän pitäisi olla, ja antikristus Lucy on niin överi, että voi elämä sentään.

Mutta!

Se, mistä pidin kirjassa vähiten, on sen tausta. Tämän opin vasta kirjan luettuani ja olisin jättänyt lukematta, jos olisin tiennyt.

Klune on sanonut, että kirjaa ja sen herttaista orpokotia on inspiroinut Kanadan ns. Sixties Scoop 1950-80-luvuilla. Alkuperäiskansojen lapsia vietiin väkisin valkoisten kouluihin ja valkoisiin perheisiin, joissa tarkoitus oli erottaa heidät omasta kulttuuristaan ja valmistella heitä valkoisten pariskuntien adoptoitavaksi.

Aivan oikein, se on hirveää. Ja siksipä minusta on ikävää, että nuo karmivat koulut muuntuivatkin tässä kirjaksi ihanan auvoisaksi orpokodiksi, jossa kaikilla on hyvä olla ja kaikki ovat kivoja toisilleen.

Fantasia saa tietenkin ottaa inspiraatiota oikeasta elämästä ja myös tragedioista, mutta se pitää tehdä kunnioituksella. Sitä suuremmalla syyllä, jos kirjailija itse ei edes kuulu siihen ihmisryhmään, jota asia kosketti. Se, että ottaa tuollaisen tragedian ja tekee siitä "mutta tämä orpokoti onkin ihana paikka" söpöstelyn, ei jättänyt minulle hyvää mieltä.

Kirjan tiedot:
TJ Klune: Talo taivaansinisellä merellä | Karisto 2021 | 446 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The House in the Cerulean Sea (2020) | Suomennos: Mika Kivimäki

Luettu myös:
Yöpöydän kirjat, Kasoittain kirjoja, Kirjailuja ynnä muut

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : Kirjastolaisen suosittelema
* Fantastinen kesä 2023 : Kannessa on lempiväriäsi

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Kerran kun Muumipeikko oli aivan pieni, hänen isänsä otti ja vilustui keskellä kuuminta kesää.

Muumipappa päättää kirjoittaa menestyskirjan myrskyisestä nuoruudestaan. Samalla tulevat tutuksi myös muutamat muut Muumilaakson asukkaiden vanhemmat.

Muumien matkassa -haasteen heinäkuun kirjana oli Muumipapan urotyöt, joka sopikin tunnelmaltaan tällaiseksi kesäkirjaksi. Tässäkin oli paljon tuttua animaatiosarjasta, mutta myös muutamia eroavaisuuksia ja yllätyksiä.

Ja niillä tarkoitan esimerkiksi sitä, että Juksu heilastelikin Mymmeli-äidin eikä Mymmelin tyttären kanssa?? Ja Myy on vanhempi kuin Nuuskamuikkunen??? Sanat eivät riitä.

Tarina itsessään on vauhdikas seikkailu, jonka aina niin vaatimaton Muumipappa väittää olevan melkein kokonaan totta. Orpomuumista kasvaa nuori aikuinen, joka on perustamassa siirtokuntaa ja pelastaa aalloista hemaisevan muumineidon.

Tykkäsin sekä näistä muistelmaosuuksista että sanotaan nyt vaikka nykypäivään sijoittuvista pätkistä, joissa Muumipappa lukee muistelmiaan nuorisolle. Nipsu, Nuuskamuikkunen ja Muumipeikko ovat kaikki ihanan varmoja siitä, että juuri heidän vanhempansa ovat tarinan tärkeimpiä.

Kirja myös vilisee hauskoja sivuhenkilöitä, joista osa oli tuttuja ja osa uusia. Omat suosikkini olivat alamaisiaan huolettomasti loukkaava Itsevaltias ja dramaattinen kummitus.

- Kaikki ovat niin tottuneet minuun, kummitus sanoi nyreästi. - Edes drontti Edvard ei pelästy enää.

- Minä pelästyin! huusi Hosuli. - Minä pelkään vieläkin!

- Siinä teet kiltisti, sanoi kummitus ja lisäsi kiireesti: - Hylätty luurankokaravaani ulvoo jäänvihreässä kuutamossa!

- Rakas kummitus, sinä et tunnu oikein tasapainoiselta, Fredrikson sanoi ystävällisesti.

(s. 122)

Kirjan tiedot:
Tove Jansson: Muumipapan urotyöt | WSOY 2010 (1. p. 1968) | 158 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Muminpappans bravader (1950) | Suomennos: Päivi Kivelä ja Laila Järvinen

Luettu myös:
Luettua elämää, Oispa punssia, Kirjojen keskellä ynnä muut

Haasteet:
* Fantastinen kesä 2023 : Osa kirjasarjaa

Hayao Miyazaki: Shuna's Journey

Köyhän maan prinssi Shuna lähtee etsimään kultaista viljaa. Pitkä matka on täynnä vaaroja ja seikkailuja.

Tämä sarjakuva lähti mukaani tekijänsä vuoksi. En ole koskaan lukenut Miyazakin sarjakuvia ja nyt kun tilaisuus tuli kohdalle, lainasin tämän.

Shuna's Journey on sikäli perinteinen sankaritarina, että nuori prinssi lähtee pelastamaan valtakuntaansa. Kohde ei kuitenkaan ole kultaa ja jalokiviä, vaan viljaa, josta Shunan maassa on puute. Kuten matkan aikana selviää, viljaa on vaikea löytää enää mistään.

Tarinassa käsitellään muun muassa riistotaloutta, orjuutta ja mielen järkkymistä. Viljakauppa on säännösteltyä ja orjakauppiaiden käsissä, ja matkan varrella Shuna pelastaa orjaksi myydyn Thean ja tämän sisaren. Kun viljan alkuperä selviää, Shunan mieli järkkyy, joskaan tarinassa ei sanota täsmälleen mistä se johtuu.

Viljan tuotantotapa on kyllä niin outo, että hetken tuntui kuin olisin aivan eri tarinassa.

Kirjassa on aika vähän puhekuplia ja tarinaa kerrotaan tekstiruutujen kautta. Tykkäsin piirrostyylistä ja siitä, että taide onkin vesiväreillä tehtyä. Se tuo tarinaan pientä unenomaisuutta ja toisaalta tekee etenkin maisemakuvista hyvin kauniita.

Shuna ratsuineen.

Kirjan tiedot:
Hayao Miyazaki: Shuna's Journey | First Second 2022 | 148 sivua | Kirjastosta
Japaninkielinen alkuteos: Shuna no tabi (1983) | Englanninkielinen käännös: Alex Dudok de Wit

Haasteet:
* Helmet 2023 : 11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi [44/50]
* Fantastinen kesä 2023 : Alle 300 sivua

Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin

Puristan tarjotintani kaksin käsin ja toivon, että Beyoncé antaa minulle voimaa, jonka turvin pääsen vakiopöytääni ilman kommelluksia.

Suureksi pettymyksekseen Liz ei saakaan stipendiä yliopistoon, johon hän haluaa päästä. Ratkaisu rahaongelmiin on kuitenkin lähellä: Lizin täytyy vain voittaa itselleen päättäjäistanssien kuningattaren titteli.

Tämä YA-kirja on pyörinyt välillä käsissäni, mutta tartuin siihen vasta nyt parin lukuhaasteen innoittamana. Hieman tahmealta tuntuneen alun jälkeen tarina lähti vetämään niin hyvin, että lukaisin tämän yhdessä illassa.

Tarina nostaa esiin sekä rasismin että luokkayhteiskunnan. Seinäruusu Liz on koulunsa harvoja mustia oppilaita ja muita köyhemmästä perheestä. Tanssiaisten kuninkaalliset ovat perinteisesti olleet rikkaiden valkoisten perheiden nuoria. Liz on kisassa altavastaajaan asemassa ja tietää sen tuskallisen hyvin.

Kaiken lisäksi Liz on lesbo ja hän päättääkin pysyä visusti kaapissa kampanjansa aikana, kotikaupunki kun ei ole erityisen suvaitsevainen. Hankaluudet alkavat kun hän ihastuu kilpakumppaniinsa Mackiin. Romanssi oli ihan kiva ja senkin kautta tuotiin esille noita yhteiskunnallisia teemoja.

Tykkäsin myös siitä, että Lizillä on selvät tulevaisuuden suunnitelmat, joiden lähtökohta on hänen perheessään. Äiti on kuollut sirppisoluanemiaa ja veli sairastaa sitä, joten Liz on päättänyt opiskella hematologiksi. Ei kovinkaan yleinen toiveammatti!

Kaiken kaikkiaan kirja oli kiva, jos kohta hyvin amerikkalainen. Kirjasta löytyy suurin osa high schooliin ja päättäjäistansseihin liittyvistä stereotypioista, joista osa on ikävän sukupuolittuneita.

Kirjan tiedot:
Leah Johnson: Jos vain kruunun saisin | Karisto 2021 | 298 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: You Should See Me in a Crown (2020) | Suomennos: Leena Ojalatva

Luettu myös:
Ainakin Kirjapöllön huhuiluja ja Unelmien aika

Haasteet:
* Queer-lukuhaaste 2023 : BIPOC-kirjailija
* YA-lukuhaaste 2023 : BIPOC-kirjailija

Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko (Áróran tutkimuksia #01)

Mies haki sopivaa jalansijaa terävässä laavakivikossa, saavutti tasapainon ja kurottautui tarttumaan matkalaukusta esiin työntyvään käteen.

Áróran isosisko Ísafold on kadonnut ja Áuróra joutuu palaamaan Islantiin. Siskonsa etsinnän lisäksi Áuróra huomaa pian tutkivansa talousrikosta.

Koska vertasin tätä ihan väistämättä Satu Rämön Islanti-dekkareihin, annanpa tuomioni saman tien: tykkäsin tästä enemmän. Tässä Islantia ei esitellä kuin turistikohdetta ja rikosjuoni ja murhaaja kulkevat tiiviisti mukana koko ajan.

Tykkäsin itsenäisestä Áurórasta, jos kohta hänen pituutensa jatkuva korostaminen kävi välillä hermoille. Hän on freelancerina toimiva rahanjäljittäjä, joka selvittää minne ihmisten tai yritysten rahat ovat kadonneet. Aina toisinaan hänkin astuu vähän lain toiselle puolelle rikollisten narauttamisen nimissä.

Áuróran ja Ísafoldin suhde on ollut vaikea. Áuróra on pienestä pitäen huolehtinut Ísafoldista, mutta muutama vuosi ennen tarinan alkua Áuróran mitta tuli täyteen. Ísafold ei halunnut lähteä väkivaltaisesta suhteesta vaikka hälyttikin tasaisin väliajoin Áuróran paikkaamaan itseään. Nyt kun sisko on kadonnut ja Áuróra epäilee miesystävän olevan syyllinen, häntä kaduttaa välien katkaiseminen.

Parisuhdeväkivalta on osa tarinaa, mutta sillä ei mässäillä eikä sitä näytetä suoraan. Sympatiat ovat Ísafoldin puolella; hän on jäänyt samanlaiseen emotionaaliseen loukkuun kuin monet muut samassa tilanteessa olevat naiset.

Tarinan etenee vauhdikkaasti ja eri näkökulmien kautta. Áuróran lisäksi juonta kuljettavat muun muassa rikospoliisi Daníel ja Ísafoldin naapurit, nuorta pakolaista piilotteleva Olga ja pakko-oireista kärsivä Grímur. Tykkäsin myös tästä värikkäästä hahmokaartista ja siitä, millaisena tavallinen ja huono-osaisempi Islanti heidän kauttaan näyttäytyy.

Ísafoldin kohtalo selviää kyllä, mutta tarina jää kuitenkin lopussa sopivasti levälleen. Jäin oikein odottamaan jatko-osaa, jossa Áróran hahmokin varmasti syvenee.

Kirjan tiedot:
Lilja Sigurðardóttir: Jääkylmä aurinko | Blue Moon 2023 | 253 sivua | Kirjastosta
Islanninkielinen alkuteos: Helköld sól (2019) | Suomennos: Marjakaisa Matthíasson

Luettu myös:
Kirjakaapin kummitus, Kirjarouvan elämää, Kirjasähkökäyrä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 8. Kirja kertoo pienestä kaupungista [43/50]