tiistai 31. joulukuuta 2024

Joulukooste

Joulukuuhun päättyi kolme lukuhaastetta: Helmet-lukuhaaste 2024, Elämänkertabingo sekä Tiiliskiven neljä vuoden aikaa. Sain luettua kaikkiin kaikki kirjat, joten hyvä minä!

Tänä vuonna olen osallistunutkin aika moneen haasteeseen ja vaikka välillä tuntuikin tulevan viime hetken paniikki lukemisen suhteen, ne ovat mielestäni kiva tapa innostua lukemisesta ja erilaisista kirjoista. Ne inspiroivat kaivautumaan vähän syvemmällekin lukulistaani ja osallistuminen jää aina plussan puolelle. 

Tämän kuukauden parhaaksi kirjaksi sanoisin Pénélope Bagieun Layers-sarjakuvan. Se oli hyvä ja ajatuksia herättävä omaelämäkerta, jonka kuvituksesta pidin.

Tällä hetkellä kesken on Terhi Törmälehdon He ovat suolaa ja valoa, jonka lukeminen jatkuu ensi vuonna eli huomenna.

Hyvää uutta vuotta siis kaikille!


Luetut

Maija Kajanto: Kardemummajoulu
Hyvän mielen joulukirjaksi tästä ei kuitenkaan jäänyt kovin hyvä mieli.

Vetävästi kirjoitettu dekkari, mutta sankaripoliisit olivat kyllä ihan mulkeroita.

Kiinnostava sarjakuva erikoisesta aiheesta.

Tämä Järjen ja tunteiden jatko-osa ei kyllä suurta vaikutusta tehnyt.

Ihan kiinnostava fiktiivinen elämäkerta.

Kivoja lastenrunoja öisestä maailmasta ja iltahämärästä.

Hieno omaelämäkerrallinen sarjakuva.

Hyviä jos kohta melko melankolisia novelleja.

Rankka omaelämäkerta ja somalitytön kasvutarina.

Kiinnostava omaelämäkerta surusta ja kanahaukoista.

Uuden-Seelannin uudisasukkaat kiinnostivat, jatkuva seksuaalisen väkivallan uhka ei.

Jun Mochizuki: Vanitaksen kirja 07
Tässä osassa riitti vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ja kiva että asiat alkoivat viimeinkin selvitä. Tarinaa on kyllä vähän vaikea seurata, kun osien lukemisen väliin jää viikkoja tai kuukausia...

Kansikuvakollaasi.

Haastekoonti: Tiiliskiven neljä vuodenaikaa

Haasteruudukko.

Vuoden viimeinen haaste eli Tiiliskiven neljä vuodenaikaa valmistui viime hetkellä, mutta valmistuipa kuitenkin. Kiitos kivasta haasteesta, @raparperitarha_reads ja @kirja_jos_toinenkin !

Haasteessa oli siis tarkoitus lukea neljä tiiliskiven kokoista kirjaa vuoden aikana. Määrittelin itselleni tiiliskiven vähimmäispituudeksi 600 sivua, koska yleensä pysyttelen siinä 200-400 sivun mukavuusalueella. Pitemmissä kirjoissa tulee monesti se tunne, että tätä olisi kyllä voinut lyhentää reippaasti.

En valinnut itselleni mitään teemaa, mutta näköjään luin neljä historiallista romaania. Niissä seikkaillaan esihistoriallisessa Euroopassa, 1800-luvun Uudessa-Seelannissa ja 1800-luvun alun Englannissa.

Yhteistä kirjoille ovat naispäähenkilöt, jotka yrittävät selvitä eri tavoin haastavissa maailmoissaan. Milloin uhkaavat miehet, milloin ympäröivä luonto, milloin taas kamppaillaan oman luonteen ja ympäristön odotusten kanssa.

Haaste oli kiva ja ihan hyvät kirjatkin siihen päätyivät. Tylsemmät olisin jättänyt tylysti kesken.


Luin haasteeseen nämä kirjat:




maanantai 30. joulukuuta 2024

Sarah Lark: Tulikukkien aika

Kansikuva.


“Hyvää huomenta, opettaja!”

Vuoden viimeiseksi kirjaksi jäi tänä vuonna Sarah Larkin tiiliskivi Tulikukkien aika. Olen lukenut Larkin edellisen Uuteen-Seelantiin sijoittuvan sarjan, ja tässä kirjassa oli samat hyvät ja huonot puolet kuin siinäkin.

Tarina sijoittuu 1800-luvu ensimmäiselle puoliskolle. Preussilainen vanhaluterilainen kylä pakkaa laukkunsa ja muuttaa Uuteen-Seelantiin. Joukossa on myös Ida, joka on kasvatettu nöyräksi ja vailla omia toiveita olevaksi nuoreksi naiseksi. Samaan aikaan määränpäässä Cat pakenee seksityöläisen kohtaloa ja päätyy maoriheimon kasvatiksi.

Eli samoja teemoja tässäkin sarjassa. Eurooppalaiset uudisasukkaat muuttavat Uuteen-Seelantiin, jossa vastassa on runsaasti vastoinkäymisiä ja pelottavat maorit. Nämä uudisasukkaat eivät edes halua sopeutua uuteen maailmaan vaan roikkuvat knysin hampain kiinni omissa tavoissaan, kielessään ja uskossaan.

Päähenkilöinä kaksi tai oikeastaan kolme nuorta naista, joita miehet pyrkivät alistamaan ja kontrolloimaan joka suunnalta. Lammastiloja perustetaan jälleen.

Lark kirjoittaa vetävästi ja uudisasukkaiden suurimmaksi osaksi itseaiheutetut ongelmat olivat kiinnostavaa luettavaa. Tarinassa on mukana oikeita historiallisia tapahtumia ja henkilöitä pienillä fiktiivisillä lisäyksillä.

Tässä kirjassa erittäin vahvana teemana oli tuo vanhaluterilainen uskonto, jossa naisen paikka on miehen ja nyrkin, hellan tai patjan välissä. Idan elämässä tämä näkyy alistumisena ensin isän ja sitten väkivaltaisen juoppomiehensä vallan alle. Kirjassa on liki 1000 sivua ja minua alkoi Idan jatkuva kurjistelu ja alistuminen jo väsyttää.

Tulikukkien ajassa oli vähän vähemmän seksuaalista väkivaltaa kuin muissa lukemissani Larkin kirjoissa, mutta ei siltä silti vältytty ja sen uhka leijui naisten päällä koko ajan. Sitä luulisi, että naishahmoja voisi traumatisoida muillakin tavoilla kuin raiskauksilla, mutta monille kirjailijoille se tuntuu olevan itsestään selvä ja helppo valinta. 

Joka tapauksessa kirja oli tosiaan kokonaisuutena viihdyttävää luettavaa. Kaikista hahmoista pidin eniten paremmista oloista lähteneestä Janesta, joka harmi kyllä joutuu kirjailijan taholta läskifobian uhriksi. Eihän pulskempi ja kunnianhimoinen nainen voi olla haluttava kuin maorien mielestä.


Kirjan tiedot:
Sarah Lark: Tulikukkien aika | Bazar 2024 | 973 sivua | Kirjastosta
Saksankielinen alkuteos: Die Zeit der Feuerblüten (2013) | Suomennos: Sanna van Leeuwen

Luettu myös:

Haasteet:
* Tiiliskiven neljä vuodenaikaa: Syksy
* Paha mieli, paras mieli : Uskonnon uhri
* Luonto sivuilla : Vehreys

lauantai 28. joulukuuta 2024

Haastekoonti: Elämänkertabingo

Bingoruudukko.

Elämänkertabingo päättyy kuun lopussa ja sain jo haasteen valmiiksi. Kiitos kivasta haasteesta @lukuisiatarinoita!

Mietin viime vuoden loppupuolella, että pitäisi lukea enemmän elämäkertoja. Haaste tuli siis kuin tilauksesta ja luin siihen kirjoja tosi mielelläni.

En yllättynyt siitä, että luin enimmäkseen naisista kertovia kirjoja. Lukemiseni on muutenkin aina hyvin naispainotteista tekijöiden, aiheiden ja päähenkilöiden suhteen. Tähän oikeastaan pyrinkin lukemaan erilaisista kiinnostavista naisista, ja ruudukossa on niin historiallisia naisia kuin nykyajan voimanaisiakin.

Miehiä haasteessa edustavat Matthew Perryn, Ryousuke Nanasakin ja Elliot Pagen elämäkerrat. Näistä kaksi jälkimmäistä ovat eri tavoilla sateenkaarevaa kirjallisuutta.

Siitä kyllä yllätyin, että luin haasteeseen kolme sarjakuvaelämäkertaa:

Kohtaan taiteilija

Kohtaan sarjakuva/kuvaelämäkerta

Kohtaan urheilu

Tykkäsin niistä paljon, joten lämpimät suosittelut jokaiselle! Ja oikeastaan kaikille haasteeseen lukemilleni kirjoille, ne olivat kaikki mielenkiintoisia omalla tavallaan.


Kaikki haasteeseen lukemani kirjat:

Elämänkertaromaani: Jenna Kostet: Punainen noita

torstai 26. joulukuuta 2024

Helen Macdonald: H niin kuin haukka

Kansikuva.

Neljänkymmenenviiden minuutin ajomatkan päässä Cambridgestä koilliseen avautuu maisema, jota minä olen alkanut rakastaa.

Älköön sanottako, että en koskaan lukisi niitä kirjoja, joita minulle suositellaan. Tähänkin meni vain kahdeksan vuotta! Työkaverini kehui tätä Helen Macdonaldin omaelämäkertaa H niin kuin haukka vuonna 2016 tuoreeltaan suomennoksen ilmestyttyä.

Työkaverini on sittemmin eläköitynyt, mutta muistin suosituksen ja sain tämän viimein luettua. Verkkainen ja pohdiskeleva kirja olikin omiaan sohvan pohjalle näin joulun aikaan vaikka aihe surumielinen olikin.

Macdonald kiinnostui haukastamisesta jo lapsena, jolloin hän luki valtavasti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Hänelle jäi vahva mielikuva siitä, millaista hienoa yläluokan haukastusta hän haluaisi harrastaa. Tämä kirja keskittyy tarkasti rajattuun ajanjaksoon, jolloin Macdonald päätti käsitellä isänsä äkillistä kuolemaa kouluttamalla ensimmäisen kanahaukkansa Mabelin.

Kirjassa on oikeastaan kolme tarinan lankaa. On Macdonaldin suruprosessi, joka vie hänet niin syvälle haukan sielunelämään, että hän tuntee välillä unohtavansa ihmisyytensä. On Macdonaldin suhde hänen isäänsä, jonka elämää kirjassa myös muistellaan.

Hämmentävin jos kohta teemaltaan tähän sopiva oli se osuus, jossa käsiteltiin kirjailija T. H. Whitea. Kuuluisimpien teostensa ohessa White kirjoitti myös omiin kokemuksiinsa perustuvan The Goshawk -kirjan, joka on erinomainen kertomus siitä, miten kanahaukkaa ei pitäisi kouluttaa.

Haukastus on minulle aivan vieras harrastus, joten kaikki Mabeliin liittyvä oli ehdottomasti kirjan kiinnostavinta antia. Petolinnin kouluttaminen vaikutti yhtä aikaa monimutkaiselta ja yksinkertaiselta, ja vaati molemminpuolista luottamusta. Macdonaldin teksti tuo Mabelin ja haukan maailman todella lähelle. Dinosaurukset myös, sen verran matelijamaisuutta linnun käytöksessä on.

Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta, vaikka se olisikin voinut olla hitusen lyhyempi. En ollut läheskään niin kiinnostunut Whitesta kuin Macdonald oli.


Kirjan tiedot:
Helen Macdonald: H niin kuin haukka | Gummerus 2016 | 376 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: H is for Hawk (2014) | Suomennos: Irmeli Ruuska

Luettu myös:

Haasteet:
* Elämänkertabingo : Jonkun suosittelema
* Luonto sivuilla : Luonto symboliikkana
* Herkulliset kirjat : Syöt suklaata kirjaa lukiessa

keskiviikko 25. joulukuuta 2024

Haastekoonti: Helmet-lukuhaaste 2024

Haasteen logo.

Sain tämän vuoden Helmet-lukuhaasteen valmiiksi jo viikko sitten, mutta enpä ole ehtinyt sanoa siitä mitään. Kävin viikonloppuna Tampereella katsomassa upean Taru sormusten herrasta - näytelmän ja sitten olikin jo joulu.

Mutta, haaste siis valmistui ja vähän viime hetken paniikilla, joka kerrankin ei ollut omaa syytäni! Halusin saada kirjat luettu ennen uuden haasteen julkistamista ja ajattelin, että minulla on hyvin aikaa, haastehan on julkaistu aina vasta joulun jälkeen.

Ha! Nytpä se sitten julkaistiinkin jo 18.12. ja sain luettu viimeisen kirjan edellisenä iltana. Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin (36. kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja) oli kyllä hyvä kirja ja suosittelen sitä lämpimästi.

Kaiken kaikkiaan haaste oli taas hauska ja meni melko lailla omalla painollaan. Eniten päänvaivaa tuotti jälleen kerran runokohta (12. lastenrunokirja). Vaikka löysinkin siihen kivan kirjan (Tähtienlaskijan runoja), minusta ei vain saa runouden lukijaa vaikka kuinka yrittäisi. Ehkä minulta puuttuu jokin runogeeni?

Kaikki haasteeseen lukemani kirjat löytyvät täältä.

Luetut kirjat vingoruudukossa.

Uusi haaste näyttää mielenkiintoiselta ja onneksi runottomalta. Olen jo silmäillyt omia lainojani haaste mielessä. Koska kyseessä on vuoden 2025 haaste, lasken siihen kuitenkin vain ne kirjat, jotka luen loppuun ensi vuoden puolella.

torstai 19. joulukuuta 2024

Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin

Kansikuva.

Ujuni Ahmedin ja Elina Hirvosen Tytöille jotka ajattelevat yksin on ollut harvoin kirjaston hyllyssä ilmestymisensä jälkeen. Kirjan aihe on synkkä, mutta tärkeä, ja ihmiset löytävät kirja edelleen ilahduttavan hyvin.

Minulla tähän tarttuminen kesti kirjan aiheen vuoksi. Näin rankat aiheet vaativat minulta yleensä jonkin verran ajatustyötä ennen kuin haluan syventyä niihin kirjan ajaksi. Mikä on minulta todella etuoikeutettua nynnyilyä, koska Ujuni Ahmed on elänyt kaiken tämän.

Kirja on omaelämäkerta, joten minusta on hieman hämmentävää, että se on luokiteltu romaaniksi. Ujuni Ahmed kertoo omasta lapsuudestaan ja nuoruudestaan, ja kamppailustaan omien halujensa ja somaliyhteisön vaatimusten kanssa.

Miksi niin monet säännöt koskevat juuri tyttöjä? Ei niitä löydy sen enempää Koraanista kuin somalialaisesta kulttuuristakaan. Miksi valkoiset kantasuomalaiset katsovat toiseen suuntaan kun somalityttöjä kohdellaan kaltoin? Eikö kukaan todella välitä?

Kirja oli tosiaan rankkaa luettavaa ja sai pohtimaan sitä, mitä Suomessakin tapahtuu joissakin maahanmuuttajayhteisöissä ja miksi siihen ollaan niin haluttomia puuttumaan. Ahmed nostaa useaankin otteeseen esiin sen, miten kauheaa on, kun rasistit tuntuvat olevan ainakin puheen tasolla huolestuneempia somalityttöjen hyvinvoinnista kuin muut valkoiset suomalaiset, feministit mukaan lukien. Ei sen niin pitäisi olla.

Ahmedin tarina on täynnä kipeitä asioita ja ei voi kuin ihailla sitä, miten hän on noussut etenkin somalityttöjen ja -naisten oikeuksien esipuhujaksi. Tämä siitäkin huolimatta, että hänen omassa yhteisössään on paljon niitä, joille hän on yhteisön häpeäpilkku. Hän ja Fenix Helsinki ovat tehneet valtavasti työtä, jotta Suomen lakiin kirjattiin erillinen tyttöjen silpomisen kriminalisointia koskeva kohta.

Kirjana tämä tosiaan oli koskettava ja erilainen nuoren naisen kasvukertomus. Työkaverini on nähnyt kirjasto tehdyn näytelmän ja sanoi, että harvinaista kyllä se oli hänestä jopa parempi kuin kirja. Täytyy siis käydä katsomassa se jos tilaisuus ikinä tulee kohdalla.


Kirjan tiedot:
Ujuni Ahmed & Elina Hirvonen: Tytöille jotka ajattelevat olevansa yksin | WSOY 2022 | 226 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Haasteet:
* Helmet 2024 : 36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja [50/50]
* Elämänkertabingo : Kirjoittaja
* Paha mieli, paras mieli : Itsetuhoisuus