Nnedi Okorafor: The Desert Magician’s Duology

You again.

Tarkoitukseni on ollut lukea tämä Nnedi Okoraforin The Desert Magician’s Duology jo pitemmän aikaan ihan vain komeiden kansien vuoksi. 

Tarina sijoittuu pääasiassa Nigeriin. Ollaan muutaman vuosikymmenen päässä tulevaisuudessa, ydinsodan jälkeisessä maailmassa, jossa etenkin sodan jälkeen syntyneissä nuorissa ilmenee erikoisia kykyjä. Vähän siis dystopiaa, mutta käytännössä nämä ovat kuitenkin fantasiaa, jossa käväistään toisissa maailmoissakin.

Ensimmäisen osan eli Shadow Speakerin kertoja on Ejii, jolla on kultaiset silmät ja kyky keskustella varjojen kanssa. Kyky on itse asiassa monimutkaisempi ja Ejii oppiikin itsestään uutta matkan varrella. Tässä osassa pelastetaan maailmaa yrittämällä estää murha rauhanneuvotteluissa.

Like Thunder jatkaa tarinaa Ejiin matkakumppanin Dikéogun kertomana. Tällä kertaa hän oppii lisää voimistaan ja tarinan pääjuoni on palauttaa tasapaino maailmaan tavalla tai toisella. Like Thunder on tunnelmaltaan vieläkin synkempi kuin Shadow Speaker.

Luin kirjaparin vähän väkisin sinnillä ja koska maailma sinänsä oli kiehtova. Se on täynnä aivan satunnaisia ihmeellisyyksiä ja magiaa, eikä koskaan voinut arvata mihin tarinassa seuraavaksi törmäisi.

Oli myös virkistävää lukea aivan toiseen kulttuuripiiriin sijoittuvaa fantasiaa, ja nimenomaan Afrikkaan. Aasiakin on minulle tutumpi fantasiamaailmojen tausta! Tarinassa nigerilainen kulttuuri on normi, jota vastaan päähenkilöt heijastavat tapaamiaan ihmisiä.

Patriarkaalinen yhteiskunta ja islamin vaikutus tulevat esille etenkin naisten asemassa, mutta ei sekään suoraviivaista ole. Joillain alueilla ollaan tasa-arvoisempia kuin toisilla ja hieno esimerkki toiminnan naisesta on legendaarinen Sarauniya Jaa, sankari ja johtaja, joka esimerkiksi hujautti Ejiin diktaattori-isän vallan päättömäksi. 

Jaalla on myös kaksi aviomiestä ja kylläpä minua harmittaa se, että tarina ei mennyt siihen suuntaan nuoremman sukupolven kanssa. Oikeasti, Jaan manttelinperijänä Ejii olisi aivan hyvin voinut ottaa molemmat hänestä kiinnostuneet nuoret miehet. Satunnaiset ohikulkijatkin olettivat heidän olevan kolmistaan.

Kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta kirjapari oli minusta työläs lukea. Juoni harhaili sinne tänne eikä oikein tiennyt, mihin keskittyä. Asioita tapahtui pikavauhtia eikä niissä viivytty silloinkaan, kun olisin sitä kaivannut. En myöskään oikein lämmennyt Okoraforin kirjoitustyylille, joka oli turhan töksähtelevä omaan makuuni.

Mutta tulipahan luettua!

Kirjan tiedot:

Nnedi Okorafor: Shadow Speaker & Like Thunder | DAW Books 2023 | 325 & 327 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä : Mielenkiintoinen sivuhenkilö & Naiskirjailija

Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo

Tämä on kertomus siitä, miten me kannoimme pois Afrikasta bwana Daudin, tohtorin, David Livingstonen ruumisraasun, jotta hän pääsi meren yli omaan maahansa haudattavaksi.

Lähetyssaarnaaja ja tutkimusmatkailija David Livingstone kuolee nykyisen Sambian alueella vuonna 1873. Asiaa pohdittuaan hänen saattueensa päättää viedä ruumiin rannikolle, jotta se voidaan haudata Livingstonen kotimaahan. Matka ei ole aivan mutkaton.

Tämä on pyörinyt viime aikoina kirjastomme palautuskärryissä useaan otteeseen, joten päätin sitten itsekin lukea tämän. En tiennyt David Livingstonen elämästä juuri muuta kuin sen, että hän etsi Niilin lähdettä ja liittyi kuuluisaan "tohtori Livingstone, otaksun" -lausahdukseen.

Kirja oli hieman erilainen kuin kuvittelin. Matkaan päästään vasta sivun 200 paikkeilla. Sitä ennen kirjan kertojat, saattueen kokki Halima ja Livingstonen avustaja Jacob Wainwright, kertovat omasta elämästään ja suhteestaan Livingstoneen. Molemmat hahmot perustuvat oikeisiin, samannimisiin ihmisiin, ja Wainwright kirjoitti oikeasti matkapäiväkirjaa.

Pidin paljon Halimasta, suorasanaisesta entisestä orjasta, jonka Livingstone osti jalkavaimoksi Amoda-nimiselle miehelle. Haliman elämä ei ole ollut helppoa ja hän lähestyy sekä Livingstonea että saattueen päämäärää käytännönläheisesti.

Vaikka bwana yritti usein selittää minulle, miksi hän etsi sen Niilin alkua, en ole koskaan kunnolla käsittänyt asiaa. Sanoin hänelle: Mene takaisin lastesi luo, Niili on ollut sijoillaan aikojen alusta asti ja on vielä senkin jälkeen kun sinä ja minä olemme mullassa. Ja mitä aiot tehdä kun löydät sen? Niilillehän on samantekevää, tiedätkö sinä mistä se alkaa. Joki tulee virtaamaan aina riippumatta siitä mistä se alkaa.

(s. 40)

Naisella on vielä vähemmän sananvaltaa kuin miehellä oli hän orja tai vapaa, mutta Halima selviytyy parhaansa mukaan. Olisin oikeastaan toivonut, että hän olisi saanut kertoa koko tarinan, mutta toisaalta ymmärrän, miksi tarvittiin toinenkin näkökulma.

Jacob Wainwright on orjalaivalta vapautettu ja kristityksi käännytetty nuori mies, joka haaveilee pappisurasta. Hän on myös ylimielinen suu vaahdossa saarnaaja, joka paheksuu monia Livingstonen valintoja.

Toisaalta juuri Wainwrightin kerronta nostaa esiin Livingstonen tekopyhyyden ja orjakaupan epäinhimillisyyden yleisemmällä tasolla. Saattue näkee pitkin matkaansa orjakaupan hirveyden, niiden orjien jäänteet, jotka eivät ole jaksaneet tai halunneet jatkaa matkaansa. Livingstonen saattue vaeltaa Afrikan keski- ja itäosissa, joissa etenkin arabien harjoittamalla orjakaupalla oli pitkät perinteet.

Tarinan alku oli hieman hidas ja odotin matkalle lähtöä, mutta noin kokonaisuutena pidin kirjasta. Se on hienoa kuvausta paikallisista tavoista ja ajanjaksosta, joka päättyy pian sotiin ja sekasortoon. Orjakauppaa halveksuneen Livingstonen kirjeet ja päiväkirjat vaikuttivat hänen tahtomattaankin siihen, että länsimaat lähtivät pian vetämään rajoja ja jakamaan Afrikkaa itselleen sopiviin osiin.

Kirjan tiedot:
Petina Gappah: Pimeydestä loistaa valo | Tammi 2019 | 377 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Out of Darkness, Shining Light (2019) | Suomennos: Aleksi Milonoff

Luettu myös:
Kirjojen kuisketta, Sallan lukupäiväkirja, Kirja hyllyssä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2023 : 18. Kirja on julkaisu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä [27/50]
* Lukumatka menneisyyteen 2023: 22. Sinulle uusi kirjailija

The Girl Who Married A Skull and Other African Stories

No höh, olen sittenkin lukujumikurimuksessa Shades of Magic -trilogian jälkeen. Kotona on pino kirjastolainoja, mutta mikään ei näytä houkuttelevalta.

Mutta tämän nappasin tänään suoraan kirjaston hyllystä siksi, että tämä näytti hyvinkin houkuttelevalta. Sarjakuva-albumi oli aikuisten puolella, mutta sisältönsä puolesta se voisi yhtä hyvin olla nuorten hyllyssä.

The Girl Who Married A Skull and Other African Stories sisältää juuri sitä, mitä nimikin lupaa. Kirjassa on 15 afrikkalaisiin satuihin ja tarinoihin perustuvaa lyhyttä kertomusta sarjakuvan muotoon puettuna. Ne ovat aiheiltaan hyvin erilaisia, mutta jokaisessa on kuitenkin fantasiaelementtejä ja perinteisiin satuihin kuuluva opetus.

Suosikeikseni nousi kaksi kertomusta: ensinnäkin tuo nimitarina, jossa kiero pääkallo huijaa kaupungin kauneimman tytön naimisiin kanssaan. Tarinassa oli menoa ja meininkiä ja sopivasti huumoria.

s. 11

Tykkäsin paljon myös kirjan viimeisestä tarinasta The Stranger, jossa heimosodat on siirretty tulevaisuuden scifimaisemiin. Tarina on vakavampi kuin tuo kallojuttu, mutta yhteistä molemmille on päättäväinen naispäähenkilö.

Jokaisen tarinan on piirtänyt eri henkilö, joten tyylit vaihtelevat todella paljon. Noiden edellä mainittujen lisäksi pidin etenkin Isis and the Name of Ra -tarinan piirrosjäljestä. Juoni perustuu muinaiseen egyptiläiseen mytologiaan ja piirrokset tukevat tätä.

Kaiken kaikkiaan vallan mainio sarjakuva-albumi!

Kirjan tiedot:

The Girl Who Married A Skull and Other African Stories | Iron Circus Comics (2018) | 208 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* Fantastinen kesä 2022 : Moninainen fantasiakirja

Ulla-Lena Lundberg: Sade

Oli hauska katsoa, kun Parveileva mehiläinen maalasi.

Tuhansia vuosia sitten nuori Oras löytää kutsumuksensa heimon shamaanina ja kalliomaalausten tekijänä. 1990-luvulla ruotsalainen vesi-insinööri Bengt saapuu Afrikkaan järjestämään vesihuoltoa. Kumpikin pohtii samaa ongelmaa: miten saada sadetta?

Tämä on ensimmäinen täsmäkirja Luonto sivuilla -lukuhaasteeseen. Etsin sateeseen liittyvää kirjaa ja tämä kuulosti mielenkiintoiselta. Koska kirjassa on kaksi erilaista, toisiinsa yhdistyvää tarinaa, arvelin pitäväni ainakin toisesta niistä.

Loppujen lopuksi pidinkin enemmän Oraan tarinasta, jonka esihistoriallinen miljöö oli mielenkiintoinen. Oras kuuluu yhteen vaeltavista bushmanniheimoista, joiden elämää määräävät ensisijaisesti sadekaudet. Sade tietää ruokaa ja runsautta, kuivuus nälkää ja kärsimystä. Heimon shamaanin tärkeimpiä tehtäviä onkin tavoittaa transsissa myyttiset vesieläimet.

Veteen ja sateeseen liittyvän afrikkalaisen mytologian lisäksi tarinoissa kulkevat mukana kalliomaalaukset. Jo Oraan aikana ne ovat ikivanhoja.

Kaikkein vanhimmat meistä sanovat, että jotkut maalauksista olivat luolassa jo silloin, kun he olivat pieniä; jopa että heidän isovanhempansa olisivat nähneet ne lapsuudessaan. Minä uskon samoin kuin Parveileva mehiläinen, että jo maailman ensimmäiset ihmiset tekivät ensimmäiset maalaukset.

(s. 23)

Bengt tulee tietoisiksi samoista maalauksista tuhansia vuosia myöhemmin. Hänen aikanaan moderni maailma törmää vanhoihin tapoihin ja kulttuuriperintöön. Hienoimmatkaan laitteet kun eivät voi tehdä sadetta, ja joskus ihmiset luottavat enemmän vanhoihin tapoihin kuin uusiin keksintöihin. Tarinassa kysytään, mikä oikeus ulkopuolisilla on julistaa paikalliskulttuurille merkittäviä kohteita niin suojelluiksi ja tärkeiksi, ettei niiden luo saa mennä suorittamaan ikiaikaisia ja tärkeitä riittejä.

Pidin kirjan sujuvasta kerronnasta ja siitä, miten sateen tarve ja taide yhdistävät ihmisiä aikakaudesta toiseen. Kumpikin tarina kuitenkin hajoaa välillä turhan moneen suuntaan ja etenkin Bengtin toivottomat toilailut olisivat voineet jäädä vähän vähemmällekin.

Kirjan tiedot:
Ulla-Lena Lundberg: Sade | Gummerus 2017 (1. p. 1997) | 255 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Regn (1997) | Suomennos: Leena Vallisaari

Luettu myös:
Kirja hyllyssä, Opus eka, Cillan kirjablogi ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 37. kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle [18/50]
Kaunis kansikuva on Helena Kajanderin suunnittelema tätä painosta varten.
* Luonto sivuilla : Sade