Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mila Teräs. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Mila Teräs. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 10. marraskuuta 2024

Mila Teräs: Iso hyppy

Kansikuva.

Multa on kadonnut sukset.

Isänpäivä on ehkä vähän väärä päivä postata juuri Mila Teräksen Isosta hypystä, koska tässä perheen isä on itsekäs ja saamaton. Mutta tämä nyt kuitenkin on jonossa seuraavana, joten tällä mennään.

Kirja kertoo lapsiperheen köyhyydestä todella raastavalla ja todentuntuisella tavalla. Routa on lukion tokalla ja tuntee elävänsä aivan toisella planeetalla kuin paremmin toimeentulevat kaverinsa. Roudan työtön yh-isä ei tee muuta kuin pelaa sohvalla ja karjuu lapsilleen, eikä minkäänlaista apua vaikeaan tilanteeseen saa hakea.

Pikkusisko Mette on rakkainta maailmassa ja Roudan sydämeen sattuu erityisesti se, miten köyhyys näkyy Meten elämässä. Kun rahaa ei ole ruokaan, pikkusisko laihtuu. Rahaa vaatteisiin ei ole, joten Mette kulkee liian pienissä kengissä ja rumassa kirppispaidassa. Kaverisynttärien lahjaan Routa raapii senttejä keräämällä pulloja.

Routa on lukiossa, mutta ei näe itselleen minkäänlaista tulevaisuutta ennen kuin päätyy ruoka-apujonoon ja lupautuu vanhojen tansseihin. Jonosta löytyy paitsi ruokaa myös uusi ystävä Saif, joka ymmärtää Roudan ulkopuolisuuden tunteen ja rakkauden tanssiin. Vanhojen tansseja ohjaa Otso, joka kannustaa poikia aloittamaan tanssiharrastuksen.

Lopussa tietenkin selviää sekin, että hyvästä taloudellisesta tilanteesta huolimatta myös Roudan koulukavereilla on omat ongelmansa.

Tykkäsin kirjasta, jossa köyhyyden kuvaus oli todella raa’an rehellistä. Tilannetta ei kaunistella ja pidin erityisesti siitä, miten kuilua Roudan ja koulukavereiden välillä kuvattiin. Yksi voi nirsoilla kouluruoan ruhteen, toinen ei, koska se voi olla päivän ainoa ateria. Yksi arvostelee tavisten Mallorcan turistireissua, toiselle se olisi villeimpien unelmien täyttymys.

Välillä nuorten välisistä keskusteluista kuului turhankin vahvasti aikuisen kirjoittajan ääni. Ei sillä, että nuoret eivät puhuisi ilmastokriisistä, ystävyydestä ja omista tunteistaan, mutta ehkä eivät kuitenkaan ihan näin? Herkästä Roudasta sen vielä uskoisin, mutta että kaikki muutkin.

Mutta kokonaisuutena hyvä ja nopeasti luettava kirja. Valitettavan ajankohtainen myös, ja voi avata kummasti silmiä sille, millaista vähävaraisen elämä oikeasti on.


Kirjan tiedot:
Mila Teräs: Iso hyppy | Otava 2024 | 201 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:

Haasteet:
* Paha mieli, paras mieli : Köyhyys

sunnuntai 6. maaliskuuta 2022

Mila Teräs & Hannamari Ruohonen: Ensilumi

Kansikuva.


Tuiskun vaari valmistautuu taitoluistelunäytökseen. Hänen kauniit vaatteensa saavat Tuiskun kysymään kysymyksiä, joita vaari on ehkä odottanutkin.

Tässäpä hieno esimerkki siitä, miten helposti aikuisten vaikeina pitämiä asioita voi käsitellä lapsen kanssa. Kauniisti kuvitetussa kuvakirjassa käsitellään läheisen aikuisen transsukupuolisuutta. Tuiskun vaari on nainen, joka on elänyt koko elämänsä miehenä ja uskaltaa tulla esiin omana itsenään vasta nyt, 60-vuotiaana isovanhempana.

Asiaa käsitellään tarinassa mutkattomasti ja lapsen rehellisyydellä. Vaarin sovittaessa kaunista esiintymisasuaan Tuisku kysyy yhtäkkiä kiertelemättä, onko hän mies vai nainen. Lapsethan saattavat pohtia näitä asioita eikä heillä ole vielä samanlaista suodatinta kuin aikuisella. Kirjassa vastakkain ovatkin lapsen kysymykset ja tapa, jolla hänelle vastataan.

Vaari kertoo suoraan olevansa nainen ja kaksikko katselee yhdessä vanhoja valokuvia, joissa on vaari näyttää vakavalta pojalta. Tuiskun seuraava, aikuisesta ehkä kiusallinen kysymys on suunnattu mummille: "Tiesitkö sinä, että vaari oli koko ajan oikeasti nainen?"

Tarinassa näytetään, ettei asiasta tarvitse tehdä liian vaikeaa. Lapset hyväksyvät vastaukset, tilanteet ja erilaiset ihmiset useimmiten huomattavasti helpommin kuin aikuiset. Tärkeintä on todellakin saada olla oma itsensä. Lämminhenkisen tarinan lopussa Tuisku huomaa vielä kysyä vaarilta ihan itse hyvin tärkeän kysymyksen.

Pidän paljon Hannamari Ruohosen kuvitustyylistä ja se sopii hienosti juuri tähän kirjaa. Erityisesti tykkäsin siitä, miten onnellisilta Tuisku, vaari ja mummi näyttivät. Kaikki on viimeinkin hyvin.


Kuvassa mummi asettaa vaarin päähän kauniin hiusnauhan.
Mummi ja vaari.


Kirjan tiedot:
Mila Teräs & Hannamari Ruohonen: Ensilumi | Karisto 2022 | 31 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa [16/50]
* #Queerlukuhaaste2022 : Lastenkirja