Laura Lähteenmäki: Marian kirja

Maria ei kuullut, mitä piirilääkäri puhui.

Jopas oli taas mielenkiintoinen kotimainen historiallinen kirja. Marian kirja on biofiktio Maria Lönnrotista, viiden lapsen äidistä ja Eliaksen vaimosta.

Lienee pakko tunnustaa, että en olisi osannut edes nimetä Elias Lönnrotin vaimoa ennen tätä. Maria, kuten muutkin suurmiesten vaimot, on jäänyt kovin vähälle huomiolle, ja käsittääkseni tässä kirjassa onkin jouduttu ottamaan paljon taiteellisia vapauksia hänen elämänsä suhteen. Minkäs teet, kun Mariaa koskevia tekstejä ja faktoja ei ole juuri jäänyt.

Tarina alkaa vuoden 1848 keväältä, jolloin Elias tulee hakemaan uimakopin avainta. Sitä vartioi miestä parikymmentä vuotta nuorempi Maria, joka on Kajaanissa töissä serkkunsa sahalla. Pian Maria rakastuu ja huomaa olevansa piirilääkärin vaimo.

Tarina kattaa koko Lönnrotien suhteen, vuodet 1848-1868, aina Marian aikaiseen kuolemaan saakka. Marian elämä on pitkälti porvarisarjen pyörittämistä, jossa hän joutuu ottamaan enemmän vastuuta kuin vaimon ehkä olisi pitänyt. Elias ei ole niin käytännön ihminen, että osaisi esimerkiksi ohjata talonrakentajia tai ymmärtäisi, miksi nälkään kuihtuvat köyhät eivät vain kipaise metsään keräämään jäkälää ruoakseen.

On siinä ollut Marialla kestämistä.

Kokonaisuutena kirja tuntui hyvin melankoliselta eikä vain siksi, että perheen esikoinen kuolee pienenä. Maria on matkustanut nuoruudessaan merillä lankonsa laivassa ja vaikka hän sopeutuukin elämäänsä Eliaksen vaimoa, haikeus puskee välillä läpi. Miehensä rinnalla hän tuntee olonsa usein mitättömäksi, eihän hän aina edes ymmärrä, mistä mies puhuu ja mitä hänen käyttämänsä sanat tarkoittavat.

Tarinan ydinkysymys ja Marian paljon pohtima asia onkin se, kuka hän pohjimmiltaan on. Mihin hänen rahkeensa riittävät ja onko hän ikinä kyllin hyvä kenellekään?

Joku sanoi, että ihminen eli niin pitkään kuin hänet muistettiin, ja sitten hänen muistonsa ylle putosi hiljaisuus. Ennen pitkää tulisi päivä, jolloin kukaan ei enää muistaisi, että hekin olivat eläneet näillä main, puhuneet lapsilleen, laskeneet suksillaan Haarikan jäälle, nostaneet kuusenoksaa kesäpäivänä, piirtäneet taloja, haudanneet, toisiaan.

(s. 336)

Hyvä kirja herättää tunteita ja tämä kyllä herätti. Minua aivan suututti Marian puolesta ja hänen kauttaan myös muiden meitä edeltäneiden naissukupolvien puolesta. Mariakin suree sitä, että hänen tyttärensä eivät pääse yliopistoon ja samaan aikaan nuoret miehet haaskaavat omat mahdollisuutensa opiskella. Elämän epäreiluus kaikilla akseleilla näkyy tarinassa, koska vaikka Marialla ei olekaan kaikkea, hänelläkin on kuitenkin paljon enemmän kuin suurimmalla osalla Suomen kansasta 1800-luvulla.

Kirjan tiedot:

Laura Lähteenmäki: Marian kirja. WSOY 2025. 358 sivua.

Haasteet:

* Lukumatka menneisyyteen : 6. Kirjassa on kevät

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät

Laura Lähteenmäki:
Yksi kevät
170 s.
WSOY 2018
Kirjastosta

Me odotimme, että Linda antaisi merkin, ja sitten me menisimme.

Kuten suurin osa varmasti tietää, Suomen sisällissodasta on nyt kulunut 100 vuotta. Kirjastossa tämän on huomannut oikeasta Vuosi 1918-buumista. Kustantajat ovat julkaisseet aiheeseen liittyviä tieto- ja kaunokirjoja tavallistakin enemmän. Tämä nimenomainen romaani on kirjoitettu vanhemmille nuorille ja nuorille aikuisille, sanotaan vaikka että suurin piirtein lukioikäisille. 

Tarina sijoittuu Tampereelle ja sen tienoille vuoden 1918 kevät-kesä-syksyyn. Viisi nuorta naista - tai ehkä pikemminkin tyttöä - päätyy sodassa punaisten puolelle. Joissakin idealismin liekki palaa kirkkaana, joillakin on täysin itsekkäät syyt pyrkiä sotimaan. Kirja alkaa kun tytöt saavat vastuulleen valkoisilta vallatun huvilan, josta tehdään punaisten kenttäsairaala. Vain kahta tytöistä on millään tavalla perehdytetty sairaanhoitoon ja pian joukko huomaakin olevansa liian suuren vastuun kantajina. Huvilalta tyttöjen tie vie naiskaartin jäseniksi ja sen jälkeen, no, eipäs paljastella juonta liikaa!

Mielestäni kirjan ja sodan tunnelma oli luotu oivallisesti. Verellä ja kuolemalla ei mässäillä ylettömästi, mutta ei sitä vähätelläkään. Suurin osa tyttöjen hoitamista miehistä menehtyy, nälkä vaivaa kaikkia koko ajan eikä viisikon sisäisiltä ristiriidoiltakaan vältytä. Miten pitkään ihminen voi venyä ennen kuin jotain menee rikki? Kysymykseen siitä, miksi tytöt osallistuvat sotatoimiin, ei anneta yhtä ainoaa vastausta. Kunnian kruunu, aatteen palo, nöyrä vahvemman seuraaminen, kaikki ovat yhtä hyviä tai huonoja syitä.

Pidin erityisesti siitä, miten Lähteenmäki on onnistunut luomaan viisi erilaista tyttöä sortumatta täysin kliseisiin hahmotyyppeihin. Aadalla, Bealla, Jennyllä, Lindalla ja Katrilla on kullakin oma kätketympi puolensa. On muuten pitkä aika siitä kun kirjassa on ollut hahmo, jota on voinut vihata niin iloisesti kuin Lindaa! Hän on juuri sellainen joka tavalla ärsyttävä itsekäs tyyppi, jolle ei toivo mitään hyvää elämässä. Joka sivulla peukuttaa sen puolesta, että hän saisi viimeinkin opetuksen. Lindan kautta kerrotaan myös siitä, miten helposti valta annetaan joukon äänekkäimmälle ja aggressiivisimmalle henkilölle riippumatta siitä, mitä hänestä ja hänen mielipiteistään oikeasti ajatellaan.

- - mutta täytyy sanoa, että Linda pelotti minua taas vähän enemmän. Hän oli hurja ja ajattelematon. Hänellä oli merkillinen valta meihin kaikkiin. Hän sai jopa järkevän Bean kuiskaamaan ja varomaan puheitaan.

(s. 43)

Kirjan lopussa on pieni katsaus kirjan taustoihin tukemaan tarinan ymmärtämistä ja hyvä niin. Kirja ei ole paras mahdollinen luettava sellaiselle nuorelle, jolla ei ole hajuakaan koko sisällissodasta. Sitä ei nimittäin selitellä kirjassa sen suuremmin. Ainoastaan Bea ymmärtää mistä sodassa on pohjimmiltaan kysymys ja koska näkökulma hyppii tyttöjen välillä, ei siihen juututa kovin pitkäksi aikaa. Oma suosikkini tyttökaartista olikin juuri Bea ja pidin hänen tarinansa lopusta eniten.

Luettu myös mm.:

Luetaanko tämä?

Haasteet:

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 30. kirja liittyy ensimmäisen maailmansodan aikaan [22/50]

* YA-lukuhaaste 2018 - kirjassa on kaunis kansi

Huomattavasti nätimpi luonnossa kuin tuossa Instagramiin ottamassani kuvassa!