Lokakooste

Lokakuu meni äkkiä ja sen myötä Halloween-lukuhaaste. 

Mutta eipä hätiä, marraskuusta alkaa uusi Herkulliset kirjat -haaste! 

Olen tässä tämän vuoden aikana innostunut haasteista ehkä vähän liikaakin, mutta kun niitä bingoruudukoita on niin kiva täyttää ja kyllähän ne saavat kaivautumaan omaan lukulistaan joskus vähän syvemmällekin. Muiden ruudukoista löytää myös uutta luettavaa, joten ei se lukulista pääse lyhenemäänkään. Ensi vuonna täytyy tosin miettiä osallistumisia hitusen tarkemmin ettei tule liian montaa päällekkäistä haastetta...

Lokakuuhun mahtui monta hyvää kirjaa, mutta nostan nyt suosikiksi Night of the Living Cat -mangan ensimmäisen osan. Kissoihin liittyvät kirjat saavat aina lisäpisteitä ja tuossa oli hauskasti yhdistetty kissat zombimaailmanlopun tunnelmaan.

Tällä hetkellä aloittelen Laura Suomelan Silmänkääntötemppua. Olen jo lukenut hänen muut nuortenkirjansa ja just tähän hetkeen kaipaan lyhyehköä kirjaa ja sellaista sujuvaa kerrontaa, jota tässäkin varmasti on.

Luetut

Yoko Akiyama: My Hero Academia: Team-Up Missions #05

Varsinainen MHA-manga on jo päättynyt, mutta spin-offia on vielä jäljellä. Tämä osa nauratti pari kertaa oikeasti, mutta toisaalta oli myös pari tarinaa, joista en niin välittänyt. Mutta kokonaisuutena plussan puolella ja tähän maailmaan oli vielä kiva palata.

Lilja Sigurðardóttir: Kuolonmusta laava

Vetävästi kirjoitettu, mutta sisälsi ihan kummallisia juonenkäänteitä.

Heini Harve-Rytsälä: Helikopterilääkäri

Kauniisti kirjoitettu kuvaus rankasta työstä.

Giovanni Di Gregorio & Alessandro Barbucci: Sisarukset Grémillet: Kolme toivomusta

Sarjan viides osa olikin yllättäen joulutarina. Vähän väärä vuodenaika sen lukemiseen, mutta toisaalta milloinpa ei voisi lukea tarinaa perheestä, rakkaudesta ja epäitsekkyydestä. Sisarukset etsivät toisilleen joululahjoja ja löytävätkin sen kaikkein tärkeimmän asian. Sivujuonena oleva kissan sairastuminen oli itselleni turhan surullista luettavaa vaikka se juoni onnellisesti päättyikin. 

Shawnelle & Shawneé Gibbs ja Emily Cannon: Ghost Roast

YA-sarjakuva yhdisti hauskan haamujengeilyn ja synkän plantaasiorjuuden historian todella hyvin.

Mokumokuren: The Summer Hikaru Died, Vol 4

Mangasarja jatkuu mukavan pahaenteisissä tunnelmissa. Tässä osassa esitellään yksi uusi hahmo ja tuodaan isompaan rooliin aiemmin tavattu. Yoshiki ja 'Hikaru' tutkivat kylänsä ja Hikarun suvun kummallista menneisyyttä. Tykkään paljon sarjan tunnelmista ja kahdesta päähenkilöstä, jotka tuntuvat epäinhimillisiltä kumpikin omalla tavallaan.

Satu Leisko: Varjotarha

Synkeä tunnelma toimi, mutta olen kyllä ihan kurkkuani myöten täynnä sitä, miten YA-päähenkilötytön täytyy sietää "sankarin" kurjaa käytöstä.

Akane Shimizu: Solut työssä 01-03

Hauska toimintamanga ihmiskehosta, tuli mieleen Olipa kerran elämä -sarja.

Kimmo Ohtonen: Tunturikettu: Pohjolan naalin tarina

Hieno tietokirja tärkeästä aiheesta.

Päivi Lukkarila: Skutsi

Toimiva nuorten/YA-jännäri, jossa seikkaillaan metsässä ilman kännyköitä.

Hawkman & Mecha-Roots: Night of the Living Cat Vol. 1

Kissat + zombikuvasto toimi yllättävän hyvin.

Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Ei Christien parhaimmistoa, sopi kuitenkin tosi hyvin tähän vuodenaikaan.

Pertti Jarla: Fingerporin koko kuva 12, Ikänsä terävä
Perusfingerporia, mukana ei nyt ollut montaakaan suosikkistrippiäni.

Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad

YA-sarjakuvassa moraali rapisee kun pitää valita, onko verenhimoinen ihmissusi vai joukon ulkopuolella.

Travis Baldree: Legendoja ja latteja

Fantasiakirjaksi tämä oli liian, no, tavallinen omaan makuuni.

Heather Walter: Malice

Prinsessa Ruususen YA-uudelleenkerronnassa tarinan maailma oli kiinnostavin osuus.

Haastekoonti: Halloween-lukuhaaste

Halloween-lukuhaaste päättyy tänään, omalta osaltani jopa täydellä bingoruudukolla. Kiitos kivasta haasteesta, @neriumblack!

Aivan haasteen alussa ajattelin, että saan ruudukkoon ehkä yhden bingon. Mutta! Kävikin ilmi, että tämä passasi lukusuunnitelmiini vallan loistavasta. 8/9 kirjaa oli lukulistallani ja näistä kuusi oli jo lainassa. Mitä tästä opin? Pidä vähän tarkemmin silmällä sitä, mitä kannat kotiin kirjastosta...

Ainoa takavasemmalta jonoon ja sen kärkeenkin kiilannut kirja oli Agatha Christien klassikko Kurpitsajuhla. Toisaalta olen kyllä joskus ajatellut, että pitäisi lukea sekin, joten ei se ihan hakemalla haettu kirja ollut.

Kaiken kaikkiaan haaste oli tosi mukava matalan kynnyksen haaste. Kummasti sitä ehti lukea teemaan sopivia kirjoja yhden kuukauden aikana.

Haasteeseen luetut kirjat:

Oranssia kannessa: Lilja Sigurðardóttir: Kuolonmusta laava

Kummitus: Shawnelle & Shawneé Gibbs ja Emily Cannon: Ghost Roast

Myyttinen olento: Satu Leisko: Varjotarha

Metsä: Päivi Lukkarila: Skutsi

Kissa: Hawkman & Mecha-Roots: Night of the Living Cat, Vol. 1

Kurpitsa: Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Lanu-kauhua: Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad

Fantasiaa tai scifiä: Travis Baldree: Legendoja ja latteja

Musta kansi: Heather Walter: Malice

Heather Walter: Malice

The golden bell above my doorframe bobs twice.

Heather Walterin Malice on kirjastolaina, joka on lämmittänyt hyllyäni aivan liian pitkään. Nyt se pääsee vapauteen seuraavalla lukijalle, ja minulla on jo varauksessa sen jatko-osa.

Malice on siis uudelleenkerronta wanhasta tutusta Prinsessa Ruususesta. Pääosassa on tarinan tuleva pahis, tällä kertaa vasta parikymppinen Alyce. Briarin valtakunta on tehnyt diilin keijuväen kanssa ja siksi sinne syntyy satunnaisesti tyttöjä, joiden veressä virtaa erityinen siunaus (Grace, ei kristillisessä mielessä). Alyce on kuitenkin aivan toista lajia, pahimmista pahimpiin kuuluva vila, ja siunausten sijaan hän jakelee kirouksia.

Ensimmäiset noin 50 sivua olivat melkoista saman asian jankkausta ja itsesäälissä rypemistä. Ei sillä, ettei kaikkien halveksumalla Alycella olisi ollut syytä siihen, mutta aika puuduttavaa se oli lukea. Tarina alkaa ottaa isompia kierroksia, kun Alyce tutustuu sukukirousta kantavaan prinsessa Auroraan. Lopussa mennäänkin sitten melkoista vauhtia ja päitä pudotellen.

Kirjan ilmeisimpiä teemoja ovat syrjintä ja erilaisuuden pelko, vapaa valinta ja sen puute, väärälle tielle astuminen ja alamäkeen syöksyminen, feminismi, vallanhimo sekä totta kai rakkaus.

Alycen isoin kipupiste on se, että kaikki olettavat hänen olevan paha ihan vain lajin perusteella. Vilat on tapettu melkein sukupuuttoon ja Alyce onkin tarinassa ainoa lajinsa edustaja. On tosin aivan selvää, että vilojen maine on syntynyt aivan syystäkin.

Oikeastaan pidin kirjan maailmasta enemmän kuin hahmoista. Koko tuo siunausten jakelu on täysin valtion valvonnassa ja kaupallistettu. Grace-tytöillä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin myydä kykyjään kunnes heidät on tiristetty kuiviin. Ylipäätään Briarin naisten asemaa on nakerrettu vuosisatojen kuluessa ja Auroran suunnitelmat palauttaa valta sinne, minne se kuuluu eli kuningattarelle, ei todellakaan miellytä kaikkia.

Kirja päättyy tietenkin cliffhangeriin ja se jatko-osa täytyy kyllä lukea.

Kirjan tiedot:

Heather Walter: Malice | Del Rey 2021 | 470 sivua | Kirjastosta

Haasteet:

* YA-lukuhaaste : Hyllynlämmittäjä

* Paha mieli, paras mieli : Kansanmurha/vaino

* Halloween : Musta kansi

Travis Baldree: Legendoja ja latteja

Vivin pitkämiekka upposi salvertin kalloon mojovasti rusahtaen.

Kirja ja lukija eivät nyt ihan kohdanneet tämän Travis Baldreen cozy fantasyn Legendoja ja latteja suhteen. Siksi tämä oli minulle lukukokemuksena harmillisesti aika hailakka.

Tämän idea on siis se, että örkki Viv haluaa ripustaa miekkansa naulaan ja perustaa oman maailmansa ensimmäisen kahvilan. Sen homman parissa puuhataankin koko tarinan ajan, ja lopussa siirappi valuu kirjan sivuilta onnellisen lopun ja löydetyn perheen päälle.

En pidä tuota kummoisena juonipaljastuksena, koska cozy mikä hyvänsä on jo lähtökohtaisesti onnellisten loppujen genre. Tuskin tähän kukaan tarttuu väkivallan ja tragedian toivossa, ainakin toivon niin. En tarttunut minäkään, mutta olisin silti kaivannut tarinaan edes vähän terävää reunaa ja pientä epätietoisuutta siitä, miten sen (pienet) ongelmat ratkaistaan.

Ymmärrän kyllä, miksi tämä vetoaa niin moniin, ja jos joku haluaa tutustua fantasiakirjallisuuteen, tämä on ihan hyvä sisäänheittotuote. Kovin suuria fantasiaelementtejä ei ole, mikä oli minulle ongelma, mutta madaltaa varmasti kynnystä jollekin toiselle.

Ylitsepursuavan positiivisuuden lisäksi suurin ongelmani oli siis se, että tässä oli niin vähän fantasiaa. Raaputa vähän pintaa ja tämän voisi sijoittaa ihan mihin vain amerikkalaiseen kaupunkiin, jonne uranainen muuttaa perustaakseen kotoisan yrityksen ja löytääkseen rakkauden.

Olisi ollut kiva, jos tässä olisi perustettu oikeasti fantasiamaailman fantasialajeille tarkoitettu kahvila. Mitä tarjotaan minotaureille ja miten eri lajien edustajat saadaan mahtumaan sopuisasti saman pöydän ääreen, tai ylipäätään mahtumaan fyysisesti saman pöydän ääreen? Nythän tässä perustettiin tavallinen Starbucks.

Mutta, se olisikin sitten ollut aivan toinen kirja, ei suinkaan tämä. Legendoja ja latteja ei ollut omaan makuuni, mutta eipä se kirjan vika ole. Ihan okei luettava ja voinpa nyt ainakin tarvittaessa keskustella kirjasta.

Kirjan tiedot:

Travis Baldree: Legendoja ja latteja | Karisto 2024 | 239 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Legends & Lattes (2022) | Suomennos: Jade Haapasalo

Haasteet:

* Halloween : Fantasiaa tai scifiä

Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad

Feministinen fantasiakauhu YA-queersarjakuva, jonka piirrostyylistä pidän? No täytyy ainakin kokeilla!

Kyseessä on Maggie Tokuda-Hallin ja Lisa Sterlen Squad, joka tarinan edetessä upposikin yllättävän synkkiin vesiin. Ei niin, että mitään hilpeää hyvän mielen tarinaa odotin, mutta silti.

Becca ja hänen äitinsä muuttava parempaan kaupunginosaan, ja Becca pelkää jäävänsä taas koulussa ulkopuoliseksi. Tamponihätätilanne johtaa kuitenkin siihen, että hän pääsee mukaan suosittujen tyttöjen porukkaan. Lopulta Beccalle selviää, miksi juuri hän tuli valituksi sisäpiiriin.

Marley, Arianna ja Amanda ovat sekä kerrassaan täydellisiä nuoria naisia että armottomia ihmissusia, jotka metsästävät niljakkaita poikia. Becca on arvioitu tarpeeksi kauniiksi, älykkääksi ja nälkäiseksi päästäkseen laumaan.

Tule pimeälle puolelle, Becca.
(s. 84)

Jotenkin oletin, että ihmissyönti olisi Beccalle ongelma, mutta eipä sitten ollutkaan. Siinä ei montaa hetkeä mennyt, kun hän jo raateli menemään muiden mukana. Hänen ulkopuoliseksi jäämisen pelkonsa ajoi kaiken muun ohi. Moraaliset konfliktit alkavat syntyä vasta siinä vaiheessa, kun lauma lipeää omista säännöistään.

Sarjakuva oli tosiaan yllättävän synkkä ja raaka, vaikka väkivaltaa ei niin hirveän yksityiskohtaisesti kuvattukaan. Masentavan realistista oli se, miten uhreiksi valikoituneet pojat kuvittelivat tyttöjen olevan vapaata riistaa. Kappas vain kun saalis osoittautuikin saalistajaksi.

Tarinassa oli myös monenlaisia kiinnostavia ihmissuhteita tyttöjen välisistä jännitteistä alkaen. Entä jos susilauman alfa ei osaakaan johtaa? Beccalla ja hänen äidillään on koko ajan kommunikointiongelmia, ja lisäksi Becca yrittää salata ihastuksensa Marleyyn.

Tykkäsin kyllä ja suosittelen! Loppu lässähti vähän siirapin puolelle, mutta muuten tarina oli jännä ja mielenkiintoinen.


Kirjan tiedot:
Maggie Tokuda-Hall & Lisa Sterle: Squad | HarperCollins 2021 | 213 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Paha mieli, paras mieli : Ulkopuolisuus
* Halloween : Lanu-kauhua

Agatha Christie: Kurpitsajuhla

Rouva Ariadne Oliver oli käymässä ystävättärensä Judith Butlerin luona, ja hän oli lähtenyt tämän kanssa auttamaan samana iltana pidettävien lastenkutsujen valmisteluissa.

Olen nähnyt David Suchetin TV-version tästä Agatha Christien Kurpitsajuhlasta monta kertaa, mutta kirja oli vielä lukematta. Nytpä on sekin tehty ja harvinaista kyllä, taisin pitää jaksosta enemmän kuin kirjasta. Varmaan asiaa värittää sekin, että olen niin tykästynyt sekä Suchetin Poirot'n että Zoë Wanamakerin esittämään Ariadne Oliveriin.

Dekkarikirjailija Oliver osallistuu tässä lasten halloweenjuhliin, joiden päätteeksi yksi lapsista kuolee. Oliverilla on enemmän luottoa ystäväänsä Poirot'n kuin poliisivoimiin, ja kohta Poirot kaiveleekin Woodleigh Commonin luurangot kaapista.

Tuo murhajuoni sinänsä oli nokkela vaikka muistinkin, miten se tarinassa meni. Kirjassa minua vaivasi kuitenkin se, että monia juonenlankoja jätettiin ilmaan roikkumaan. Ne luurangot vedettiin kyllä esiin, mutta kaikilla ei sitten ollutkaan mitään tekemistä minkään kanssa, joten ne unohdettiin kokonaan. Samoin monet hahmot piipahtivat tarinassa ja katosivat sitten kokonaan.

Agatha Christie otti kirjassa todella vahvasti kantaa silloisen nykymaailman tilaan. Rikollisuus tuntui lisääntyneen myös idyllisillä omakotitaloalueilla, mielenterveysongelmiin ei saanut hoitoa ja nuoriso oli tietenkin menossa aivan pilalle. Ulkomaalaisiin suhtauduttiin hyvin epäilevästi, etenkin tarinalle olennaisiin au paireihin, joiden monet olettivat tulleen maahan vain sopivaa aviomiestä metsästämään.

Monet Christien huolenaiheista ovat edelleen olemassa ja niitä kirjoitetaan edelleen mukaan niin dekkareihin kuin muuhunkin kirjallisuuteen. Aiheiden käsittelytapa on toki erilainen ja Christien käyttämä sanasto oli auttamattoman vanhanaikainen ja paikoin loukkaavakin.

Mutta siis, ei Christien parhaimmistoa, mutta oli kiva lukea tuttu tarina, joka sopi vielä mainiosti tähän vuodenaikaankin.

Kirjan tiedot:

Agatha Christie: Kurpitsajuhla | WSOY 1987 (1. p. 1970) | 227 sivua | Kirjastosta

Englanninkielinen alkuteos: Hallowe’en Party (1969) | Suomennos: Anna-Liisa Laine

Luettu myös:

Kirjahullun päiväkirja, Yöpöydän kirjat, Oksan hyllyltä ynnä muut

Haasteet:

* Halloween : Kurpitsa

Hawkman & Mecha-Roots: Night of the Living Cat Vol. 1

Kas tässäpä manga kissojen, kauhukomedian ja mikseipä myös zombimaailmanloppujen ystäville! Hawkmanin ja Mecha-Rootsin Night of the Living Cat on nimittäin kissa-apokalypsisarja, jos sellaista genreä nyt on olemassakaan.

Tarinan kuvasto ja troopit ovat kuin zombisarjasta. Ihmiset pakenevat pelottavaa laumaa, jonka kynsiin joutuminen tietää varmaa tuhoa. Eipä kuitenkaan kuolemaa. Suloisten kissojen koskettaminen nimittäin muuttaa ihmisen kissaksi.

Tässä ensimmäisessä osassa kuvataan ensin päähenkilöiden pakoa silitystenhimoiselta kissalaumalta. Sen jälkeen palataan kissapandemian alkuhetkiin. Muistinsa menettänyt Kunagi työskentelee Kaorun ja tämän veljen kissakahvilassa kun ensimmäiset tartunnat tapahtuvat.

Aivan, tämä sarja on niin täynnä kissoja ja ihmisiä, jotka rakastavat kissoja, että oksat pois.

“This world isn’t the same anymore! We can’t even love cats right now. The days of burying your face into their fur are gone! We can’t even squeeze their toe beans!”

Mikä tragedia.

Tykkäsin tästä tosi paljon ja idea toimi mainiosti (mauniosti?). Kissarakkaiden ihmisten epätoivo ja ikkunan takana tuijottavat suloiset kissat istuivat yllättävän hyvin zombikliseisiin. Pidin myös selkeästi piirrostyylistä, ja minulla on epäilyni Kunogin toistaiseksi mysteeriksi jäävästä menneisyydestä.

Voi ei!

Kirjan tiedot:

Hawkman & Mecha-Roots: Night of the Living Cat Vol. 1 | Seven Seas Entertainment 2022 | 184 sivua | Kirjastosta

Japaninkielinen alkuteos: Nyaight of the Living Cat Vol. 1 (2021) | Englanninkielinen käännös: Nan Rymer

Haasteet:
* Halloween : Kissa