Joulukooste

Viimeistä viedään! Lukuvuotena 2017 meni ihan kivasti, oli hiljaisiakin kuukausia mutta myös sellaisia, joissa ehdin lukea enemmänkin. Hieman jäi harmittamaan se, että Helmetin lukuhaasteesta jää uupumaan viisi kirjaa. No, jospa ensi vuonna saan luettua ensimmäistä kertaa koko haasteen.

Ensi vuodelle ehdin jo ilmoittautua myös sekä Tietokirjahaasteeseen että Sarjakuvahaasteeseen. 

Luettu & blogattu

Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta

Menemmekö kohti tuhoa vai toivoa? Vaihteeksi tällainen optimisinen näkemys tulevaisuudestamme.

Janet Evanovich: Takedown Twenty

Stephanie Plum vs. Sunny-setä. Kivaa aivot narikkaan viihdettä, ei sarjan hauskimmasta päästä kuitenkaan.

Janet Evanovich: Top Secret Twenty-One

Stephanie Plum vs. Jimmy Poletti. Ei ihan niin kiva kuin edellinen, tykkäsin Rangerin juonesta eniten.

Lisäksi luin Kalevi Leppäsen Lapinhullun kuitatakseni Helmet-lukuhaasteen kohdan 27. kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja. Se jäi joulukiireiden vuoksi bloggaamatta enkä innostunut siitä suuremmin, joten saa luvan jäädäkin. Ehkäpä ei-lappilainen saa kirjasta irti muutakin kuin epämääräisen ärsytyksen tunteen.

Janet Evanovich: Top Secret Twenty-One (Stephanie Plum #21)

Janet Evanovich:
Top Secret Twenty-One
193 s.
Bantam Books 2014
e-kirja kirjastosta

I was perched on a barstool in a dark, noisy, overpriced restaurant in Princeton, New Jersey.

Stephanie Plum-putki jatkui, mutta tämän jälkeen täytyy ehkä jo lukea jotain muuta. Näissä kirjoissa se on se hyvä ja huono puoli, että tiedän melko tarkkaan mitä saan kun käännän sivua. Joskus se on juuri sitä, mitä tarvitsen, mutta kahden kirjan jälkeen taidan kaivata edes pientä yllätysmomenttia.

Tällä kertaa Stephanien pääasiallinen saalis on autokauppias Jimmy Poletti, joka sivubisneksenään välitti nuoria meksikolaistyttöjä prostituoiduiksi. Polettin liikekumppanit saavat yksitellen kuulan kalloonsa ja Stephanien elämää mutkistamaan saapuu myös vanha tuttu Randy Briggs, joka myös työskenteli Polettille. Briggsiä ei jahdatakaan tavallisen aseen vaan singon kanssa, ja tarinan edetessä tuhoutuu niin muutama asunto kuin autokin.

Oikeastaan tuo Poletti juoni ei jaksanut kiinnostaa niin hirveästi. Jännempi osuus koski Rangeria, jonka päämajaan isketään tarinan alussa poloniumilla. Tämä juoni on huomattavasti vakavampi ja vaarallisempi kuin tuo Poletti-osuus, singosta huolimatta. Edes Ranger ei ollut varautunut tällaiseen iskuun ja syyllisen löytäminen sivuaa hänen omaa synkkää menneisyyttään erikoisjoukoissa.

Edellisessä kirjassa ehdin jo vähän innostua siitä, että Stephanie alkoi epäröimään Morellin tarjoaman omakotitaloelämän suhteen. Tässä kirjassa tätä konfliktia ei mainitakaan, vaikka toki Ranger Stephanieta houkutteleekin. Aloin jo epäilemään, että tämä kirja onkin kirjoitettu ennen edellistä osaa (nyt foliohattu kiristää!). No, saapa nähdä muuttuuko tilanne mihinkään missään tulevissa kirjoissa. Toivottavasti ihan vain vaihteen vuoksi.


Thirty minutes later, Ranger parked behind my apartment building and walked me to my door.

"Call me if you get lonely," he said.

"I have you on speed dial," I told him.

(s. 8)

Haasteet:
*Helmet-lukuhaaste 2017 - 24. kirjassa selvitetään rikos [44/50]

Janet Evanovich: Takedown Twenty (Stephanie Plum #20)

Janet Evanovich:
Takedown Twenty
184 s.
Bantam Books 2013
e-kirja kirjastosta

It was late at night and Lula and I had been staking out Salvatore Sunucchi, better known as Uncle Sunny, when Lula spotted Jimmy Spit.

Joululoma! Ja sellainen olo, että nyt kaipaa hömppäkirjallisuutta. Minun hömppääni ovat muun muassa nämä Janet Evanovichin Stephanie Plum-kirjat. Käännöksissä ollaan muistaakseni jossain sarjan 11. osan paikkeilla, Helmetin OverDrivesta löytyy englanniksi jo 24 osaa. Tiedä sitten käännetäänkö sarjaa ikinä loppuun saakka, mutta onneksi se ei haittaa minua.

Näissähän on siis ideana se, että reilu kolmekymppinen Stephanie ajautuu rahapulassa palkkionmetsästäjäksi serkkunsa firmaan. Hän saa yleensä kohteensa kiinni, mutta matkan varrella on uskomattomia kommelluksia. Siinä sivussa häntä piirittävät komea poliisi Joe Morelli ja Trentonin ikioma Batman, kuumaakin kuumempi Ranger. Minua kirjoissa viehättää etenkin niiden huumori ja värikäs henkilögalleria. Löytyy muun muassa mafiosoja, teurastajia, kiukkuisia mummoja ja prostituoituja.

Tällä kertaa löytyy myös kirahvi. Stephanien ja hänen sidekick-kaverinsa Lulan pääasiallinen tehtävä on etsiä Sunny-setä, joka ei ilmaantunut oikeudenkäyntiinsä. Huonoksi onneksi Sunny on puolen Trentonin rakastama ja loppujen pelkäämä mafioso, jonka olinpaikkaa kukaan ei halua kertoa. Ei myöskään Stephanien melkein kihlattu Morelli, jonka kummisetä Sunny on. Naapurustossa piileskelee myös kirahvi, jota kukaan ei tunnusta nähneensä.  

Lula slung the bag over her shoulder to take for a test drive, and a giraffe loped past us. It continued on down the road, turning at Sixteenth Street and disappearing into the darkness.

"I didn't see that," Lula said.

"I didn't see that neither," Spit said. "You want to buy this handbag or what?"

(s. 6)

Alkuasetelma on siis ihan älytön, mutta juuri sillä tavalla josta pidän. Ei tältä sarjalta kannata odottaa turhaa vakavuutta (vaikka sitäkin ajoittain löytyy, koska Stephanie metsästää myös raakoja sarjamurhaajia) tai kaavasta poikkeamista. Suunnilleen ainoat asiat, jotka saattavat välillä muuttua, ovat Stephanien ja hänen läheistensä ihmissuhdetilanteet. Tässä osassa Stephanie on jo kohtuullisen vakavassa suhteessa Morellin kanssa, mutta pikkuhiljaa hänestä alkaa tuntua ettei vakaa ja värikkään italialaissuvun ympäröimä omakotitaloelämä olekaan häntä varten.

Tämä osa ei ollut sarjan hauskimmasta päästä, mutta kyllä sen parissa ihan hyvin silti viihtyi kunhan laittoi aivot narikkaan ja otti rennon asennon sohvalla. Voi olla, että jatkan sarjan parissa toisen kirjan heti tähän perään.

Haasteet:

*Helmet-lukuhaaste 2017 - 7. salanimellä tai taitelijanimellä kirjoitettu kirja [43/50]

Esko Valtaoja: Kohti ikuisuutta

Esko Valtaoja:
Kohti ikuisuutta
303 s.
Ursa 2017
Kirjastosta

Olipa kerran optimisti, joka löi pessimistin kanssa vetoa maailman tulevaisuudesta.

Eipä tarvitse kuin katsoa uutisia ja tuntuu, että maailmanloppu on lähellä. Tai jos ei maailmanloppu niin ainakin sen tajuaminen, että huonosti menee. Sotia, murhia, onnettomuuksia, nälänhätää, eriarvoisuutta, Donald Trump, Kim Jong-un... Vähemmästäkin masentaa. Maailma näyttää olevan menossa vain huonompaan suuntaan eikä toivoa paremmasta ole.

Vai onko sittenkin?

Esko Valtaojan uusimmassa kirjassa keskitytään toivon valamiseen tämän näennäisen surkeuden keskellä. Maailmalla tai ainakin ihmisille menee nimittäin loppujen lopuksi oikein hyvin. Paremmin kuin koskaan, suorastaan. Sotia ja nälänhätää on vähemmän kuin koskaan ennen, ihmiset ovat kaikesta huolimatta keskimäärin varakkaampia ja tasa-arvoisempi kuin koskaan historiamme aikana. Toki joidenkin valtioiden päättäjät ovat niin sanotusti kuutamolla, mutta on sitä valtaistuimella istunut kyseenalaista väkeä ennenkin.

Valtaoja esittääkin nykytilanteen optimistisesti. Ennen oli objektiivisesti huonommin, huomenna pitäisi kaiken logiikan mukaan olla paremmin koska kuitenkin, kaikesta huolimatta, pyrimme aina parempaan. Kirjassa käydään läpi esimerkiksi älykkäät koneet, avaruusmatkailu ja geenimanipulointi mahdollisuuksina, ei uhkina. Tämä olikin sen puoleen hyvin virkistävää luettavaa. 

Pelottelun sijaan kirjassa tsempataan eteen päin. Ennen pitkää joko kuolemme kokonaan tai levittäydymme avaruuteen, ja tuo jälkimmäinen on paljon todennäköisempää. Se ei tapahdu heti, ei omana elinaikanani, mutta ehkä jossain tuhansien vuosien päässä joku suomalaisten jälkeläinen uittaa varpaitaan laiturilla ja kohottaa katseensa ihan erilaisiin tähdistöihin. Jos hänellä siis on tällaisia varpaita, kukapa tietää millaiseksi tulevaisuuden ihminen itsensä muokkaa?

Maailma vailla sortoa, vailla väkivaltaa, vailla puutetta; tasa-arvoinen maailma, jossa jokainen ihminen on vapaa kasvamaan täyteen mittaansa, täyteen ihmisyyteensä, tavoittelemaan parasta, mitä hän voi omassa elämässään olla. Osaatko kuvitella mitään vielä tätäkin parempaa tulevaisuutta - olettaen että  et ole hullu maailmanvalloittaja tai uskonnollinen fanaatikko? Miksi et siis yrittäisi kulkea kohti tätä mahdollista tulvaisuutta?

(s. 269)

Kirjasta jäi hyvä olo ja vieläpä sellainen olo, että ymmärsin lukemani! Ei mitenkään itsestäänselvyys kun käsitellään niinkin suuria asioita kuin tähtien välinen matkustaminen ja ikuisuus, mutta Valtaoja osaa kirjoittaa vaikeat asiat ymmärrettävästi.

Luettu myös mm.

Eniten minua kiinnostaa tie, Mummo matkalla

Haasteet:

*Helmet-lukuhaaste 2017 - 2. kirjablogissa kehuttu kirja  [42/50]

Marraskooste

Edellisessä koosteessa mainitsemani kirjojen valintatekniikka onnistui aika hyvin! Eli pointtina oli valita ihan erilainen kirja kuin se, jonka olin juuri lukenut.

1920-luvun Amerikkaan sijoittuva fantasianäytelmä > joogaa Intian kulttuurilla höystettynä > maailmanpolitiikkaa ja mielensäpahoitusta Etelä-Koreassa > fiktiivisiä naiskohtaloita jatkosodassa > Suomen historiaa kuvakirjana > Suomen presidenttien puolisoiden elämäkerrat > erämaavallus Alaskassa vuonna 1885 > suomalaisen jääkiekkoilijan rankka tarina > pohdintaa ihmiskunnan tulevaisuudesta (vielä kesken)


Osallistuin Karo Hämäläisen 30 sivua päivässä haasteeseen. Viikkokoosteet löytyvät lukuhaaste-tagista. Tämä haaste oli kerrassaan loistava lukuinnon siivittäjä!


Ja nyt olen vallan järkyttynyt siitä, että huomenna on joulukuu! Mihin tämä vuosi on mennyt?


Luettu & blogattu

J. K. Rowling: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat: alkuperäinen elokuvakäsikirjoitus
Lisko Scamanderia viedään vuoden 1926 New Yorkissa. Kiva lukupala, se luuranko elokuvan sisällä.

Satu Rommi: Monsuunimantroja: kirjoituksia joogasta ja Intiasta
Joogaopiskelija-opettaja Intiassa. Intiaa ja joogan historiaa käsittelevät osuudet kiinnostavia, kirjailija kuitenkin turhan ylemmyydentuntoinen.

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittajan olympiamatka
Mielensäpahoittaja Etelä-Koreassa. Liikaa politiikkaa, ei naurattanut tai edes huvittanut yhtään.

Toinen tuntematon
Kotirintama jatkosodan aikaan. Hieno novellikokoelma Tuntemattoman sotilaan naishahmoista.

Mauri Kunnas: Koiramäen Suomen historia
300 vuotta Suomen historiaa kuvakirjana. Tiukkaa asiaa ja hauskoja kuvia, mahtava lukupaketti.

Päivi Storgård: Olet valaissut minun tietäni: presidenttien puolisot
Yksitoista tiivistä elämäkertaa. Nopealukuinen paketti, opin paljon uutta.

Eowyn Ivey: Maailman kirkkaalle laidalle
Tutkimusretki Alaskan erämailla. Jännittävä ja mukaansatempaava, monimutkainen rakenne joka kantoi loppuun asti.

Tommi Kovanen & Jenny Rostain: Kuolemanlaakso
Huippukiekkoilijasta aivovammaiseksi. Rankka ja hieno tarina, ei mukään hyvänmielenkirja.

Marraskuun lukuhaaste 27.-30.11

Viimeiset marraskuun lukuhaasteen sivut!


27.11.

Kohti ikuisuutta sivulle 140.

28.11.

Sivulle 177...

29.11.

...ja sivulle 220 asti. Nyt kyllä jumittaa lukeminen, mutta eiköhän se jossain välissä taas pääse vauhtiin.

30.11.

Kirjastoon saapui uusin Nemi-albumi, Suuria salaisuuksia (47 s.), jonka lainasin heti. Täytyy sanoa, että en nyt kyllä oikein lämmennyt tälle. Minulta on kai jäänyt jossain välissä jokin albumi lukematta, koska tätä ennen lukemassani Nemi ja Grimm olivat eronneet (milloin?? miksi??l ja nyt taas yhdessä!?), Nemille oli ilmaantunut pikkuveli ja kaksi isää, ja Nemin kaveri tuli raskaaksi yhden yön jutulleen. Ja nyt vauva sitten syntyi. Nämä eivät ole sitä Nemiä, minkä vuoksi minä sarjakuvasta pidin. Ehkä on paras lopettaa lukeminen tähän etten pety enempää.

27.-30.11.
Yhteensä 156 s.

Marraskuun lukuhaaste 20.-26.11.

30 sivua päivässä-lukuhaasteen neljäs viikkokooste!


20.11.

Aloitin Tommi Kovasen & Jenny Rostainin Kuolemanlaakson. Tosin jaksoin vain 31 sivua, koska joulutorttujen paistaminen vei sitten kaiken huomioni!

21.11.

41 sivua Kuolemanlaaksoa. En odottanutkaan tältä erityisen hilpeitä lukuhetkiä, mutta ihan kauhistuttaa Kovasen vammat ja jääkiekkoliigan hyvä veli-kerho.

22.11.

Kuolemanlaaksossa taivallettu 71 sivua.

23.11.

Kuolemanlaakso luettu loppuun (yhteensä 98 sivua), onneksi tunnelin päässä oli valoakin.

24.11.

Aloitin Esko Valtaojan Kohti ikuisuutta-kirjan. Luettu sivulle 38 asti ja todettu yhtä huvittavaksi tietopaketiksi kuin aiemmatkin lukemani.

25.11.

Kohti ikuisuutta ja sen toinen luku eli sivut 39-74.

26.11.

Edelleen matkalla kohti ikuisuutta sivulle 110 asti... Tällä viikolla ei kyllä mitään lukuennätyksiä rikota, mutta parempi vähän kuin ei yhtään.

20.-26.11.
Yhteensä 350 sivua