Kati Närhi: Seitsemän vieras (Agnes #3)

Kati Närhi:
Seitsemäs vieras
149 s.
WSOY 2015
Kirjastosta

Olenpa nyt tyytyväinen siihen, että sain lukea nämä Agnekset peräjälkeen. En joutunut odottamaan albumien ilmestymispäivien välillä ja muistin vielä mitä edellisissä osissa tapahtui. Etenkin tuo jälkimmäinen oli hyvin tärkeää tätä lukiessa.

Tällä kertaa teini-ikään varttunut Agnes päätyy kettujen asuttamalla saarella sijaitsevaan kartanoon. Sylvia-tädin vanha tuttu majuri Orkolor on kutsunut hänet vierailulle ja Agnes saapuu kylään tädin siivellä. Orkolorin kartanossa on muitakin vieraita joista kukaan ei ole ihan sitä miltä näyttää tai huhut kertovat.

Seitsemännen vieraan huumori on erilaista kuin aiempien osien. Agnes ei ole enää naiivi lapsi, joten hän ymmärtää myös mistä vitseissä on kysymys ja mitä rivien välissä lukee. Minua muutos ei häirinnyt, se sopi tarinaan ja näkökulmaan mainiosti. Agnes on kasvanut ja hänen ymmärtämyksensä laajentunut. Pienin kasvamisen merkki ei suinkaan ole ensimmäisestä osasta tutun Rexin, Agneksen ensi-ihastuksen, paluu kartanon tilanhoitajana. Tällä kertaa kukaan ei heitä Rexiä saappaalla.

Tykkäsin paljon Kati Närhen piirroksista ja värimaailmasta. Hahmot ja taustat ovat selkeälinjaisia, värimaailma mustavalkoinen punaisella ja sinisellä höystettynä. Se toimii todella hyvin Agneksen vinksahtaneessa ja synkähkössä maailmassa. Eniten taisin tykätä piirrosten kaikista pienistä hauskoista yksityiskohdista, jotka loivat tarinaan tunnelmaa. Ennen Rexin tapaamista Agnes lukee Yön kauhuja ja Kartanomurhia, Rexin tapaamisen jälkeen lukulistalta löytyvät Humiseva harju ja Lemmen tähden.

Hautajaiset eli yksi suosikkisivuistani
s. 34

Tässä osassa paljastetaan tietenkin mitä Agneksen vanhemmille oikeasti tapahtui. Hovimestari ei tehnyt sitä. Olipa kiva, että salaisuus olikin ihan erilainen kuin näissä tarinoissa yleensä ja silti sellainen, jota oli pohjustettu jo ensimmäisestä osasta lähtien. Tuli sellainen "hah! tietenkin!" -olo.

Instassa kysäistiin minkä ikäisille nämä kirjat sopivat. Olen yleensä todella huono arvioimaan sitä, minkä ikäiselle mikäkin sisältö on sopivaa. Noin lonkalta heittäen sanoisin, että yläasteelaisille ja vanhemmille. Tarinoiden musta huumori ja sisältö eivät ihan pienille avaudu. Isommille suosittelen tätä lämpimästi!

Luettu myös mm.:

Oksan hyllyltä, Pieni kirjasto, Hurja hassu lukija jne.

Haasteet:

* Sarjakuvahaaste

* Helmet-lukuhaaste - 48. haluaisit olla kirjan päähenkilö  [10/50]

No en haluaisi olla taas teini-ikäinen, mutta Agneksen maailmaan olisi mielenkiintoista sukeltaa. Hän on fiksu ja utelias, ja tulee epäilemättä toteuttamaan jännittävät ammatilliset haaveensa. Kirja olisi käynyt moneenkin kohtaan, mutta hoidetaan tämä nyt ensin pois alta kun sopiva kirja sattui kohdalle.

Kati Närhi: Mustasuon mysteeri (Agnes #2)

Kati Närhi:
Mustasuon mysteeri
133 s.
WSOY 2012
Kirjastosta

Agnes vs. sisäoppilaitos! Ihastuin tosiaan Kati Närhen Saniasmetsän salaisuuksiin niin, että varasin sarjan seuraavatkin osat. Sain tämän sopivasti viikonloppulukemiseksi ja nyt odotan kuumeisesti sitä viimeistä osaa.

Tässä osassa Agnes on lähetetty Mustasuon sisäoppilaitokseen, koska hänen mummonsa on telonut itsensä. Agnes suhtautuu alusta alkaen epäillen koko tyttökouluun, jonka oppilaat muodostavat tiukasti rajattuja porukoita ja josta ei tunnu löytyvän mitään mielenkiintoista. Sitten Agnes saa selville, että koulusta katoaa surullisia oppilaita ja päättää selvittää tapauksen.

Toisin kuin Saniaismetsän salaisuudet, tämä albumi on yksi jatkuva tarina. Oikeastaan kadonneiden tyttöjen etsintä ei ole sen pääasia. Tärkeintä ovat Agnes sekä se, miltä maailma näyttää hänen silmillään. Tykkään edelleen siitä, että Agnes ei huomaa kaikkea sitä minkä lukija ymmärtää lukea rivien välistä. Esimerkiksi salaperäisen Atlas-kerhon todellinen luonne jää Agnekselta huomaamatta, eikä hän myöskään ymmärrä mikä langanlaihoja surusinoiksi kutsuttuja tyttöjä vaivaa.

Pidän myös siitä miten vinksallaan Agneksen maailma on. Se johtaa sekä hauskoihin että hyvin surullisiin tilanteisiin. Jälkimmäisiin kuuluvat surusinoiden soitot Tero Kylmäselle, vielä heitäkin laihemmalle herrasmiehelle. Vähän jo ehdin pelätä ketä Tero käy tapaamassa ihan henkilökohtaisesti. Tarinan taustalla kulkevat myös Agneksen vanhemmat. Arkeologipariskunnan väitetään kuolleen, mutta Agnes suhtautuu selitykseen epäileväisesti. Toivottavasti heidän kohtalonsa, oli se mikä hyvänsä, paljastetaan seuraavassa osassa!

Surrealismikerhon antia
s. 52

Luettu myös mm:

Sallan lukupäiväkirja, Pieni kirjasto, Kirjojen keskellä ym.

Haasteet:

* Sarjakuvahaaste

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 32. kirjassa käydään koulua tai opiskellaan [8/50]

Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet (Agnes #1)

Kati Närhi:
Saniaislehdon salaisuudet
129 s.
WSOY 2010
Kirjastosta

Muuan kaverini mainitsi tämän sarjakuva-albumin kerran tai pari tai jopa kolme, ja nyt viimein otin vinkistä vaarin ja luin sen. En oikeastaan lue enää kovinkaan paljon sarjakuvia. Ennen muinoin luin paljon enemmän, mutta nykyään luen lähinnä uudet osat keskeneräisistä (useimmiten manga)sarjoista. Saisin kyllä skarpata sen osalta enemmän, joten osallistun tänä vuonna Sarjakuvahaasteeseen. Jospa se innoittaisi tarttumaan niihin hienoihin lukuelämyksiin, joita sarjishyllystä epäilemättä löytyy.

Kannen perusteella odotin tämän olevan dekkarisarjis ja valmistauduin ärsyyntymään päähenkilö Agnekseen. Minulle lapsietsivät ovat useammin huteja kuin osumia. Olen esimerkiksi ehkä maailman ainoa ihminen, joka ei tykkää Flavia de Lucesta. Olinkin siksi tuplasti iloisesti yllättynyt kun kävi ilmi, että tämä ei ole dekkari eikä Agneskaan ärsytä ollenkaan. Jee! 

Albumissa on monta pientä tarinaa, jotka kaikki pyörivät Agneksen ja etenkin salaisuuksien ympärillä. Agnes on siis orpotyttö, joka asuu yhdessä hilpeän isoäitinsä kanssa Plankton-nimisessä kaupungissa. Saniaislehdossa hiippaillaan heti ensimmäisessä luvussa, jossa Agneksen luokka saa tehtäväkseen kerätä kasveja kesäloman aikana. Agnes löytää lehdosta sekä saniaisia että hämärähommissa liikkuvia ihmisiä. Kyse ei ole rikollisista vaan kaidemman tien kulkijoista, joilla on omat salaisuutensa.

Tykkäsin Närhen piirroksista, tarinoista ja Agneksesta, eli kaiken kaikkiaan kirja oli napakymppi ja varasin jo kirjastosta sarjan seuraavat osat. Piirrokset ovat tummanpuhuvia ja sopivat hyvin sekä Planktonin että Agneksen hieman vinksahtaneeseen maailmaan. Agnes unelmoi tulevaisuudesta hulluna tiedenaisena, mutta ei ole raivostuttavan pikkuvanha. Tarina on kerrottu fiksun, sarkastisenkin lapsen näkökulmasta tekemättä hänestä silti liian näsäviisasta kaikkitietäjää. Agnes saa selville koko joukon salaisuuksia puolivahingossa eikä hänellä ole mitään kiirettä kertoa niistä kenellekään. Mitä se häntä liikuttaa, että työharjoittelupaikan täti piilottelee tätä asiaa? Täti oli ihan mukava, joten antaa hänen olla.

Tarinoiden huumori nouseekin Agneksen huomioista ja häntä ympäröivistä ihmisistä. Mummo on hassu ja kovia kokenut, paras kaveri tulee todella rikkaasta perheestä ja jostain syystä ylemmän luokan Rex täytyy hurmata keinolla millä hyvällä.

Asioita, joita Agnes katuu: ne, jotka johtivat tähän.
s. 78

Luettu myös mm.:

Mari A:n kirjablogi, Kirjanurkkaus, Neverendingly ym.

Haasteet:

* Sarjakuvahaaste [kirja 1]

* Helmet-lukuhaaste 2018 - 47. kirja kerrotaan lapsen näkökulmasta [6/50]

Mikä onkin hyvä juttu, koska Agneksen omalla tavallaan viaton näkökulma tekee tarinoista vielä parempia. Joissakin tarinoissa lukija ymmärtää mistä on kysymys, mutta Agnes ei.