Ulla-Lena Lundberg: Sade

Oli hauska katsoa, kun Parveileva mehiläinen maalasi.

Tuhansia vuosia sitten nuori Oras löytää kutsumuksensa heimon shamaanina ja kalliomaalausten tekijänä. 1990-luvulla ruotsalainen vesi-insinööri Bengt saapuu Afrikkaan järjestämään vesihuoltoa. Kumpikin pohtii samaa ongelmaa: miten saada sadetta?

Tämä on ensimmäinen täsmäkirja Luonto sivuilla -lukuhaasteeseen. Etsin sateeseen liittyvää kirjaa ja tämä kuulosti mielenkiintoiselta. Koska kirjassa on kaksi erilaista, toisiinsa yhdistyvää tarinaa, arvelin pitäväni ainakin toisesta niistä.

Loppujen lopuksi pidinkin enemmän Oraan tarinasta, jonka esihistoriallinen miljöö oli mielenkiintoinen. Oras kuuluu yhteen vaeltavista bushmanniheimoista, joiden elämää määräävät ensisijaisesti sadekaudet. Sade tietää ruokaa ja runsautta, kuivuus nälkää ja kärsimystä. Heimon shamaanin tärkeimpiä tehtäviä onkin tavoittaa transsissa myyttiset vesieläimet.

Veteen ja sateeseen liittyvän afrikkalaisen mytologian lisäksi tarinoissa kulkevat mukana kalliomaalaukset. Jo Oraan aikana ne ovat ikivanhoja.

Kaikkein vanhimmat meistä sanovat, että jotkut maalauksista olivat luolassa jo silloin, kun he olivat pieniä; jopa että heidän isovanhempansa olisivat nähneet ne lapsuudessaan. Minä uskon samoin kuin Parveileva mehiläinen, että jo maailman ensimmäiset ihmiset tekivät ensimmäiset maalaukset.

(s. 23)

Bengt tulee tietoisiksi samoista maalauksista tuhansia vuosia myöhemmin. Hänen aikanaan moderni maailma törmää vanhoihin tapoihin ja kulttuuriperintöön. Hienoimmatkaan laitteet kun eivät voi tehdä sadetta, ja joskus ihmiset luottavat enemmän vanhoihin tapoihin kuin uusiin keksintöihin. Tarinassa kysytään, mikä oikeus ulkopuolisilla on julistaa paikalliskulttuurille merkittäviä kohteita niin suojelluiksi ja tärkeiksi, ettei niiden luo saa mennä suorittamaan ikiaikaisia ja tärkeitä riittejä.

Pidin kirjan sujuvasta kerronnasta ja siitä, miten sateen tarve ja taide yhdistävät ihmisiä aikakaudesta toiseen. Kumpikin tarina kuitenkin hajoaa välillä turhan moneen suuntaan ja etenkin Bengtin toivottomat toilailut olisivat voineet jäädä vähän vähemmällekin.

Kirjan tiedot:
Ulla-Lena Lundberg: Sade | Gummerus 2017 (1. p. 1997) | 255 sivua | Kirjastosta
Ruotsinkielinen alkuteos: Regn (1997) | Suomennos: Leena Vallisaari

Luettu myös:
Kirja hyllyssä, Opus eka, Cillan kirjablogi ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 37. kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle [18/50]
Kaunis kansikuva on Helena Kajanderin suunnittelema tätä painosta varten.
* Luonto sivuilla : Sade

Margaret Rogerson: Kirjojen tytär

Ilta oli koittamassa, kun kuolema karautti Summershallin Suureen kirjastoon.

16-vuotias Elisabeth Scrivener on kasvanut maagisessa kirjastossa ja haaveilee valmistuvansa vaarallisten loitsukirjojen vartijaksi. Kun Elisabeth joutuu taistelemaan karannutta kirjaa vastaan, hän huomaa pian olevansa sitäkin suuremmassa vaarassa.

Sanonpa heti alkuun, mistä en pitänyt, koska se lista on kahden asian mittainen.

1. Kirjan pakollisesta romanssista, jonka toinen osapuoli on velho Nathaniel Thorn. Suhde perustuu lähinnä siihen, että Nathaniel on komea ja hänellä on angstinen menneisyys, joka saa Elisabethin säälimään häntä.

2. Nathanielista, joka oli itsekeskeinen nulikka, jonka ilkeily ei ollut ollenkaan minun makuuni. En vain jaksa näitä mieshahmoja, joiden ah niin nokkela sanailu ja flirttailu on vain tahallista toisen loukkaamista.

Mutta onneksi (?) tähän romanssiin ei juuri tuhlata aikaa, mikä toisaalta on syy siihen, että se ei kiinnostanut minua yhtään.

Elisabeth tosiaan tempautuu mukaan seikkailuun, jossa panoksena on tietenkin maailman kohtalo. Kuinkas muutenkaan. Kirja on oma itsenäinen teoksensa ja saa kyllä ison plussan siitä. YA-spefiä vaivaa vakava sarjoittuminen.

Näin kirjojen ystävänä tykkäsin kirjassa siitä, että juoni pyörii kirjojen (ja demonien) ympärillä. Elisabethkin pitää kirjoista, etenkin niistä vaarallisista. Suurkirjastoissa säilytetään pelottavia loitsukirjoja, jotka saattavat sopivasti ärsytettyinä muuttua hirviöiksi.

Loitsukirjojen siirtäminen kirjastojen välillä oli varovaisuutta vaativa tehtävä. Jotkut teokset hautoivat niin voimallista kaunaa toisiaan kohtaan, että niitä ei voitu tuoda edes virstojen päähän samasta paikasta ilman, että ne alkoivat ulvoa tai leimahtivat palamaan. Wildmarchin erämaassa oli jopa talon kokoinen kraatteri paikassa, jossa kaksi kirjaa oli ottanut kiivaasti yhteen kiistellessään thaumaturgisesta oppilauseesta.

(s. 18)

Nämä loitsukirjat ovat velhojen tekemiä ja niinpä kirjastot suhtautuvat velhoihin hyvin nuivasta. Velhot saavat voimansa demoneilta, jotka vaativat maksuksi elinvoimaa.

Elisabeth tutustuu Nathanieliin demoniin Silasiin, joka olikin kiva ja kiinnostava uusi tuttavuus. Hän varoittaa Elisabethia rikkomaan kahleitaan, koska vapautettu demoni haluaa väistämättä imeä kaikki ihmiset kuiviin ja tuhota kaiken näkemänsä. Heidän ystävyyttään kehitetäänkin kirjassa huomattavasti enemmän kuin Elisabethin ja Nathanielin välistä suhdetta. Myös Silasin ja Nathanielin välinen kummallinen suhde oli huomattavasti mielenkiintoisempi kuin Elisabethin ja Nathanielin.

...Itse asiassa kumpi tahansa näistä tai vaikkapa vaihteeksi kolmen kimppa olisi kiinnostanut minua romanssina huomattavasti enemmän kuin se, mikä kirjassa sitten tapahtui.

Kirjan juoni on hieman oudosti rakennettu. Se on välillä oikeinkin vauhdikas seikkailu, mutta toisaalta tuntuu, että kovin suuria ei sittenkään tapahdu eikä kukaan oikeastaan tiedä mistään mitään. Pidin jälkinäytöksestä, mutta sitä edeltävä loppuratkaisu jätti sellaisen ”no tuossako se nyt oli?” –olon.

Kuitenkin, tykkäsin kirjasta kokonaisuutena, sen maailmasta ja Elisabethista. Tutustun varmasti muihinkin Rogersonin kirjoihin kun ehdin!

Kirjan tiedot:
Margaret Rogerson: Kirjojen tytär | Karisto  2020 | 453 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: Sorcery of Thorns (2019) | Suomennos: Mika Kivimäki

Luettu myös:
Kirjoihin kadonnut, Kirjapöllön huhuiluja, Siniset helmet ynnä muut

Haasteet:
* Helmet-lukuhaaste 2022 : 3. kirja, jonka tapahtumissa haluaisit olla mukana [17/50]
* YA-spefibingo : Ihana, ärsyttävä tai samaistuttava hahmo

Mila Teräs & Hannamari Ruohonen: Ensilumi

Tuiskun vaari valmistautuu taitoluistelunäytökseen. Hänen kauniit vaatteensa saavat Tuiskun kysymään kysymyksiä, joita vaari on ehkä odottanutkin.

Tässäpä hieno esimerkki siitä, miten helposti aikuisten vaikeina pitämiä asioita voi käsitellä lapsen kanssa. Kauniisti kuvitetussa kuvakirjassa käsitellään läheisen aikuisen transsukupuolisuutta. Tuiskun vaari on nainen, joka on elänyt koko elämänsä miehenä ja uskaltaa tulla esiin omana itsenään vasta nyt, 60-vuotiaana isovanhempana.

Asiaa käsitellään tarinassa mutkattomasti ja lapsen rehellisyydellä. Vaarin sovittaessa kaunista esiintymisasuaan Tuisku kysyy yhtäkkiä kiertelemättä, onko hän mies vai nainen. Lapsethan saattavat pohtia näitä asioita eikä heillä ole vielä samanlaista suodatinta kuin aikuisella. Kirjassa vastakkain ovatkin lapsen kysymykset ja tapa, jolla hänelle vastataan.

Vaari kertoo suoraan olevansa nainen ja kaksikko katselee yhdessä vanhoja valokuvia, joissa on vaari näyttää vakavalta pojalta. Tuiskun seuraava, aikuisesta ehkä kiusallinen kysymys on suunnattu mummille: "Tiesitkö sinä, että vaari oli koko ajan oikeasti nainen?"

Tarinassa näytetään, ettei asiasta tarvitse tehdä liian vaikeaa. Lapset hyväksyvät vastaukset, tilanteet ja erilaiset ihmiset useimmiten huomattavasti helpommin kuin aikuiset. Tärkeintä on todellakin saada olla oma itsensä. Lämminhenkisen tarinan lopussa Tuisku huomaa vielä kysyä vaarilta ihan itse hyvin tärkeän kysymyksen.

Pidän paljon Hannamari Ruohosen kuvitustyylistä ja se sopii hienosti juuri tähän kirjaa. Erityisesti tykkäsin siitä, miten onnellisilta Tuisku, vaari ja mummi näyttivät. Kaikki on viimeinkin hyvin.

Mummi ja vaari.

Kirjan tiedot:
Mila Teräs & Hannamari Ruohonen: Ensilumi | Karisto 2022 | 31 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 2. Kirjassa jää tai lumi on tärkeässä roolissa [16/50]
* #Queerlukuhaaste2022 : Lastenkirja

Tammi-helmikooste

 Lukuvuosi on lähtenyt käyntiin vallan mukavasti ja olen lukenut jo todella hyviä kirjoja!

Tällä hetkellä olen mukana useammassa haasteessa, jotka Helmetiä lukuun ottamatta pyörivät instagramissa. Nämä ovat Luonto sivuilla (jatkunut syksystä), YA-spefi -bingo, Aakkoshaaste ja #Queerlukuhaaste2022. Ensimmäisessä bingo on jo saavutettu, mutta epäilen vähän saanko koko ruudukkoa täyteen. No, senpä näkee sitten!

Luettu & blogattu

Piia Leino: Lakipiste
Ekokatastrofi ja tekoäly uhkaavat tulevaisuudessa. Suosikkini Leinon dystopiatrilogiasta.

Päivi Alasalmi: Sudenraudat
Susijahdissa 1880-luvun Turussa. Todella mukaansatempaava historiallinen romaani todellisista tapahtumista.

Bill Watterson: The Indispensable Calvin and Hobbes
Klassikkosarjakuvaa. Ihanan nostalginen lukuelämys.

Yangsze Choo: The Ghost Bride
Malaijin aavemorsian. Parasta antia oli 1880-luvun Malaijin ja kiinalaisen tuonpuoleisen kuvaus.

Kevin Panetta & Savanna Ganucheau: Bloom
Teinirakkautta ja unelmia. Kiva ja arkinen sateenkaarisarjakuva, jossa nuoret etsivät omaa paikkaansa maailmassa.

Yoko Ogawa: Muistipoliisi
Dystopia asioiden katoamisesta. Mielenkiintoinen idea, kirjana turhan hidastempoinen omaan makuuni.

Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet
Rakkautta ja rikoksia. Tykkäsin erityisesti siitä, miten rakastunut J. L. B. Matekoni oli.

Mia Meri: Egypti: kala sarkofagissa ja muita mysteereitä
Muinaisessa Egyptissä. Vetävästi kirjoitettu tietokirja, jonka kuvitus on Amos Rexissä olleesta näyttelystä.

Gideon Marcus: Kitra
Eksynyt avaruuteen. Kiva YA-avaruusseikkailu, jossa ei pelasteta universumia vaan oma miehistö.

Päivi Alasalmi: Riivatut
Torpan riivaaja vuonna 1891. Vetävästi kirjoitettu historiallinen kauhujännäri, joka ei kylläkään pelottanut.

Elly Griffiths: Muukalaisen päiväkirjat
Goottilaishenkinen dekkari. Nopealukuinen dekkari, jonka etsivästä tykkäsin.

Octavia E. Butler, Damian Duffy & John Jennings: Parable of the Sower
Väkivaltaa ja uskontoa. Dystopiasarjakuva, joka itse asiassa muistutti pelottavan paljon nykypäivää.

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt: Aikuistumisriittejä
Tyttönä olemisen vaikeus. Hyvä tietokirjasarjakuva siitä, millaisia paineita tytöillä ja naisilla on mahtua apeaan naiskuvaan.

G. Willow Wilson & Christian Ward: The Invisible Kingdom vol. 1-3
Sateenkaarinen avaruusseikkailu. Tykkäsin kyllä, etenkin päähenkilöistä Vessistä ja Grixistä.

Emma Stonex: Majakanvartijat

Suljetun huoneen mysteeri majakassa. Hienosti kirjoitettu mysteeri, jossa aikatasot toimivat loistavasti.

Emma Stonex: Majakanvartijat

Kun Jory avaa verhot, joiden takaa paljastuu hailakanharmaa taivas, radiosta tulee puolituttu kappale.

Vuonna 1972 kolme majakanvartijaa katoaa yhtäkkiä jälkeä jättämättä. Vuonna 1992 jännityskirjailija haluaa selvittää, mitä majakassa tapahtui. 

Suljetun huoneen mysteeri majakassa! Tämä oli aivan pakko lukea. Pidän erikoisista tapahtumapaikoista kuten luostareista, syrjäisistä hotelleista tai vaikkapa juuri majakoista. Sen suhteen tämä kirja täytti kyllä kaikki odotukset.

Tapahtumapaikka ei ole mikä tahansa majakka vaan kasuunimajakka Maiden, joka törröttää kaikessa yksinäisyydessään keskellä merta. En tiennyt, mikä kasuunimajakka on, mutta se selitetään luontevasti kirjassa. Se ei siis seiso saarella, vaan on rakennettu suoraan mereen. Majakanvartijoilla ei ole mitään mahdollisuutta ulkoilla muualla kuin majakan hieman leveämmällä jalustalla, jossa on aina vaarana joutua aallokon viemäksi. Tämä luo kirjaan todella tiiviin ja ahdistavan tunnelman.

Olen ollut täällä liian kauan. Yksinäiset yöt ja pimeyden kelat, jotka purkautuvat vähä vähältä mustaan mereen vieläkin mustemman taivaan alla. Kun täysverinen kyynikko viedään vahtivuoroon ennen aamunkoittoa, kun aurinko nousee ja verenkarvainen taivas syttyy oranssinväriseksi, ei hänkään usko, että siinä on kaikki. Siinä ei todellakaan ole kaikki.

(s. 77, Arthur)

Kirjassa vuorottelevat vuoden 1972 ja vuoden 1992 tapahtumat. Edellisessä seurataan kolmen majakanvartijan elämää ja sielunelämää viimeiseksi jääneessä vahtivuorossaan. On majakkamestari Arthur, majakanvartija Bill ja majakanvartijaoppilas Vince. Jokaisella on omat salaisuutensa ja menneisyys, joka ehkä tiedetään, mutta josta ei puhuta. Tarinassa tuodaan hyvin esiin heidän erilaiset luonteensa ja toisaalta myös se, mitä yhteistä heillä on. Millainen mies haluaa viettää kuukausia eristyksissä majakassa?

Vuonna 1992 kuullaan heidän puolisoidensa tarinat, jotka tukevat todella hienosti miesten tarinoita. Millaiset naiset menevät naimisiin majakanvartijoiden kanssa? Naisten osuudet on kerrottu sekä heidän antaminaan haastatteluina että heidän nykyhetkeään seuraten. Kertojien vuorottelut on kirjoitettu aivan erinomaisesti. Se, mitä 90-luvulla kerrotaan, joko tukee 70-luvun tapahtumia tai saa ne näyttämään aivan toisenlaisilta. Miehet eivät tienneet kaikkea, mitä naiset tiesivät, eivätkä naisetkaan paljasta kaikkea heti.

Takakannen lipareessa kerrotaan, että Emma Stonex on julkaissut kirjoja aiemmin pseudonyymillä. Epätoivoisesta googlaamisesta huolimatta en ole löytänyt tietoa hänen kirjailijanimestään, mikä on harmi. Tämä oli niin jännittävä ja hyvin kirjoitettu mysteeri, että lukisin häneltä mielelläni muutakin.

Kirjan tiedot:
Emma Stonex: Majakanvartijat | Otava 2022 | 379 sivua | Kirjastosta
Englanninkielinen alkuteos: The Lamplighters (2021) | Suomennos: Anuirmeli Sallamo-Lavi

Haasteet:
* Helmet 2022 : 11. kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä [15/50]

G. Willow Wilson & Christian Ward: The Invisible Kingdom vol. 1-3

Vess on kulkenut pitkän matkan päästäkseen nunnaksi leijuvaan luostariin. Grix puolestaan yrittää pärjätä pienen kuljetusaluksen kapteenina. Naiset törmäävät kumpikin tahollaan salaliittoon, jonka paljastuminen voi muuttaa koko maailmaa.

Luin ensimmäinen sarjakuvan ihan vain kivan näköisen kannen vuoksi. Onneksi kirjastosta löytyi sitten kaksi seuraavaakin osaa, halusin nimittäin tietää, mitä seuraavaksi tapahtui. Sarjassa on näköjään kymmenen osaa, jotka toivottavasti saan joskus käsiini.

Tämä sarja on sekä romanssi että vauhdikas avaruusseikkailu, mutta mukana on jonkin verran filosofisia pohdintojakin. Lähinnä Vessin taholta, hän kun kapinoi oman lajinsa asettamia sukupuolittuneita odotuksia vastaan ja päättää ryhtyä nunnaksi. Ja sitten käykin ilmi, että luostarin abbedissa on alhaisen salaliiton keskiössä. Ja sitten Vess vielä rakastuu Grixiin. Vess joutuukin pohtimaan, mistä hänen vakaumuksessaan loppujen lopuksi onkaan kysymys.

Vess ja Grix.
(vol. 1., s. 11)

Grix on tarinan action woman, joka on henkeen ja vereen pienen aluksensa ja miehistönsä puolella. Hän on Lux-nimisen megasuuren kauppakorporaatio palveluksessa ja kuskaa tavaraa planeetalta toiselle. Tarinassa kritisoidaan vahvasti mieletöntä tuhlausta ja omistamisen tarvetta. Lux on luonut eri planeettojen asukkaille kuviteltuja tarpeita saadakseen lisää rahaa itselleen. Grix ei ole ennen uhrannut tälle montaakaan ajatusta, mutta nyt hänen moraaliaan testataan oikein urakalla.

Tykkäsin kirjan hahmoista, etenkin tietenkin Vessistä ja Grixistä. He ovat sekä hyvin erialaisia että pohjimmiltaan samanlaisia. Se minua tarinassa ärsytti, että ensimmäisen ja toisen osan välillä on monta kuukautta, joita ei näytetä ollenkaan. Hahmojen toisiinsa tutustuminen jää siis oikeastaan näkemättä.

Grixillä esimerkiksi oli jo satunnaissuhde aluksessaan matkaavaan Elineen. Vaikka en todellakaan kaivannut mitään mustasukkaisuusdraamaa, olisi ollut kiva nähdä edes yksi keskustelu aiheesta Vess ja Grix heidänkin välillään. Tai vaikkapa se, miten Vess ja Grix tahoillaan huomasivat olevansa rakastuneita.

Mutta noin kokonaisuutena pidin siitä, että nämä naisten väliset suhteet eivät nostattaneet yhtään kulmakarvaa koko tarinassa ja kaikki olivat hyvissä väleissä keskenään. Tarinassa on myös mukna sukupuolten moninaisuutta. Vessin lajilla sukupuolia on neljä ja erään toisen lajin jokaiseen yksilöön viitataan sukupuolineutraalilla them-pronominilla olivat he sitten nunnaluostarissa tai avaruusaluksella.

Kirjan tiedot:
G. Willow Wilson & Christian Ward: The Invisible Kingdom vol. 1-3 | Dark Horse Books 2019-2021 | 136, 128, 128 sivua | Kirjastosta

Haasteet:
* Helmet 2022 : 32. kirjassa rikotaan yhteisön normeja [14/50]
* #Queerlukuhaaste2022 : Sarjakuva

Riina Tanskanen: Tympeät tytöt: Aikuistumisriittejä

Oikeastaan tämä Riitta Tanskasen sarjakuva kuuluisi mielestäni kirjastossa tietokirjallisuuteen eikä sarjakuviin. Tai vaikka molempiin, mutta ennen kaikkea tietokirjojen joukkoon, vaikkapa luokkaan 32.3, naisen ja miehen asema yhteiskunnassa.

Tämä ei nimittäin ole tarinallinen sarjakuva, vaan sarjakuvan muotoinen tietokirja tyttöydestä ja naiseudesta ja naisen asemasta. Heti tätä aloittaessani tuli mieleeni pari muuta samaa aihepiiriä käsittelevää sarjakuvaa, jotka olen lukenut ei niin kovin kauan sitten (Marta Breen & Jenny Jordahl: Naiset: 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta sekä Liv Strömquist: Kielletty hedelmä). 

Hyvä, että kotimaisiakin tekijöitä julkaistaan!

Piirrostyylin puolesta en pitänyt tästä yhtä paljon kuin noista kahdesta muusta, ja kaunokirjotusfontti on aina se hieman huonompi valinta kirjalle. Fonttityyli karsii nopeasti lukijoista ne, joiden on vaikeampi lukea sitä esimerkiksi lukihäiriön vuoksi. Se on aina sääli, etenkin kun aihe on niin tärkeä kuin tässä.

Tympeät tytöt käsittelee siis tyttönä ja naisena olemisen vaikeutta. Kirjassa pureudutaan siihen, millaisia odotuksia ja oletuksia yhteiskunta asettaa naiselle. Tytöt eivät kasvaessaan välttämättä edes huomaa, miten muiden odotukset ohjaavat heitä. Kirjassa otetaan esiin myös se, miten odotukset ja oletukset kasvavat sitä mukaan kun tytöt kasvavat kohti aikuisuutta. 

Kirja alkaakin lapsen barbieleikillä, joka toistaa kammottavalla tavalla sitä, mitä tyttö näkee oman perheensä elämässä. Äiti toistaa sitä, mitä on itse oppinut, ja näin naisviha siirtyy sukupolvelta toiselle myös naisten kautta.

s. 6

Pidin siitä, miten monelta kantilta aihetta käsitellään ja miten lukija haastetaan pohtimaan sukupuolirooleja ja yhteiskuntaa. Miksi kiiltokuvien kerääminen on lapsellista, mutta jääkiekkokorttien ei? Niin sanotut tyttöjen jutut eivät koskaan ole yhtä tärkeitä ja vakavia kuin poikien.

Tätä voi aivan hyvin suositella niin aikuisille kuin vaikka jo yläkoulun viimeisille luokille.

Kirjan tiedot:
Riina Tanskanen: Tympeät tytöt: Aikuistumisriittejä | Into 2021 | 161 sivua | Kirjastosta

Luettu myös:
Luettua elämää, Kirjasähkökäyrä, Kirjojen keskellä ynnä muut

Haasteet:
* Helmet 2022 : 31. kirjassa on jotain sinulle tärkeää [13/50]
* Aakkoshaaste : T