Laurie Gilmore: The Gingerbread Bakery (Dream Harbor #05)

Olen sinnikkäästi lukenut Dream Harbor -sarjaa, vaikka nämä eivät totta puhuen niin kovin kiehtovia olekaan. Aina joskus tekee mieli lukea juuri tällainen tarina, jonka lopun tietää ja juonenkäänteet (jos sellaisia edes on) näkee avaruudesta asti.

Sarjan viidennessä osassa ollaan jouluisissa häätunnelmissa. Ekan osan pariskunta on viimeinkin menossa naimisiin ja vähintään puoli kylää on kutsuttu häihin. Mukaan lukien pullapuodin Annie ja pubin Mac, jotka ovat kinastelleet ne sarjan neljä edellistä osaa.

“As the best man, it’s my duty to check the cake in advance.”

“You’re still not the best man. And that is definitely not within the realm of groomsmen duties.

Mac shrugged. “Logan didn’t want strippers so what else am I supposed to do?”

“Of course he didn’t want strippers. The man didn’t even want frosting. It’s like he’s allergic to joy.”

(s. 149)

Nyt sitten selvitellään parin päivän ajan, mitä heillä onkaan hampaankolossa toisiaan vastaan ja miten se jyvänen saadaan sieltä pois.

Anniella itse asiassa on varsin hyvä syy olla nuiva Macia kohtaan. Tyyppi teki aikoinaan aika törkeästi ja kehtaa nyt vielä väittää, että Anniekin on syypää kymmenen vuoden kaunaan. Sinänsä ymmärsin myös Macin puolen, mutta olin kiistassa ehdottomasti Annien puolella.

Olisin ehkä tykännyt kirjasta enemmän, jos se olisi pysynyt vain nykyhetkessä. Osa tästä on takaumia, joissa kuvataan välirikon aikaisia tapahtumia. Eipä siinä mitään, mutta kun asiaa puidaan myös nykyhetkessä. Yksi kerta olisi riittänyt ihan hyvin, koska takaumista ei oppinut mitään sellaista, mitä ei toistettu muussa tekstissä.

Tarinassa ei oikeastaan tapahdu juuri mitään. Vähän on keksitty juonentapaista höpsöttelyä, koska Annie ja Mac eivät voineet vain puhua tai paneskella koko kirjaa. Pisteitä kirjalle muuten noista seksikohtauksista. Sanoisin, että ne oli hyvällä maulla kirjoitettu ja pidin siitä, että repertuaariin kuului muutakin kuin tappi A menossa koloon B.

Kirjan aikaan tehdään myös selväksi, että Dream Harborissa on vielä yksi sinkkunainen, jota varten kaupunkiin on muuttanut sopiva mieshenkilö. Täytyy siis varata myös The Daisy Chain Flower Shop, koska perfektionisti minussa haluaa lukea koko sarjan.

Kirjan tiedot:

Laurie Gilmore: The Gingerbread Bakery. HarperCollinsPublishers 2025. 358 sivua.

Haasteet:

* Älä aloita uutta sarjaa: Luettu muulla kuin äidinkielellä

David Grann: Wager: kertomus haaksirikosta, kapinasta ja murhasta

Vaikka tietokirjojen lukemiseni on jäänyt viime aikoina liiankin vähäiseksi, pidän niistä silti. Aivan erityisesti tykkään tarinallisista tietokirjoista, joihin parhaimmassa tapauksessa uppoutuu kuin kaunokirjallisuuteen ikään.

David Grannin Wager oli tällainen ja jätin sen kesken vain, koska minun piti mennä nukkumaan. Grann kuvaa kirjassa brittiläisen Wager-nimisen sota-aluksen matkaa Kap Hornin ympäri vuonna 1741, sitä seurannutta haaksirikkoa ja ennen kaikkea sitä, miten laivan miehistö selvisi tilanteesta.

Juonipaljastus: huonosti.

Kirjan alaotsikkohan on “kertomus haaksirikosta, kapinasta ja murhasta”.

Wagerin tragedia kytkeytyy Iso-Britannian ja Englannin väliseen sotaan. Wager oli yksi laiva - eikä todellakaan se kaikkein uljain - kommodori Ansonin laivueessa, jonka tarkoitus oli käydä pienellä hyökkäysretkellä Etelä-Amerikan länsirannikolla. Kähveltää espanjalaisten aarteita, valloittaa heidän laivojaan ja tukikohtiaan, kaikkea sellaista pientä puuhaa, jota nämä maat innokkaasti harrastivat.

Ansonin laivueen kohtaloksi koitui Kap Horn, jossa loputon myrsky ja 30-metriset aallot riepottelivat laivaparkoja. Lopulta Wagerkin karahtaa karille Patagonian rannikolle. Hengissä olevat miehistön jäsenet pelastautuvat karulle saarelle, josta ei tunnu olevan poispääsyä. Nälkä ja kurjuus repivät miehistön eri leireihin, ja kuolema korjaa lopulta heistä melkein kaikki.

Wagerin tarina tiedetään kuitenkin siksi, että aivan kaikki eivät kuolleet. Grannin kirja pohjautuu päiväkirjoihin, kirjallisiin sopimuksiin, silminnäkijäkertomuksiin sekä haaksirikkoa koskevaan oikeudenkäyntiin. Näistä muodostuu seikkailukertomus, josta ei inhimillistä tuskaa puutu.

Tämä ei ollut mikään hyvän mielen kirja, mutta se oli todella ahmittava historiallinen kertomus ja jännitysnäytelmä. Kuka selviää hengissä? Miten he selviävät hengissä? Missä kulkee se kärsimyksen raja, jonka jälkeen ihminen pystyy hirvittäviinkin tekoihin?

Tämän tarinan miehet uskoivat henkensä riippuvan kertomistaan tarinoista. Jos heillä ei ollut kerrottavanaan vakuuttavaa tarinaa, vaarana oli, että heidät hirtettäisiin laivan raa’annokkaan.

(s. 16)

Nippelitietona, mukana seikkailussa on myös Lordi Byronin isoisä. Aivan, sen kuuluisan runoilijan, joka kuvaa Wagerin tragediaa joissakin runoistaan. Nyt tekisi vähän mieleni etsiä ja lukea nimenomaan ne.

Kirjan tiedot:

David Grann: Wager: kertomus haaksirikosta, kapinasta ja murhasta. Gummerus 2026. 414 sivua.

Englanninkielinen alkuteos: The Wager (2023). Suomennos Markku Päkkilä.

S. K. Rostedt: Mustan tulen laulu (Moorna #02)

Jatkoimme pienessä romantasia-lukupiirissämme Moorna-sarjan kanssa. Ensimmäinen osa ei vakuuttanut oikein ketään ja toivoimme, että pitäisimme toisesta enemmän. Harmillisesti näin ei käynyt.

Tässä osassa oli mielestämme samoja ongelmia kuin ensimmäisessä. Kaksi kolmasosaa kirjasta oli tyhjäkäyntiä Tuonessa, jossa ei tapahtunut juuri mitään. Olisi voinut tapahtua, koska sarjan maailma on kiinnostava ja olisin mielelläni nähnyt Tuonesta muutakin kuin yhden paikan loputonta kurjistelua.

Mahtava tilaisuus demonimaailman seikkailuille siis, mutta miten käy? Moorna ja Caidas heiluttavat peittoja, Moorna oppii lisää omista voimistaan ja surkuttelee jatkuvasti sitä, että Malkra suhtautuu häneen nuivasti. Ja siinäpä se melko lailla olikin.

Minulta ei oikein irronnut säälipisteitä ja sympatiaa Moornalle, vaikka tarina niitä yrittikin heruttaa. Poltit Malkran karrelle, joten onko se nyt ihmekään, että häntä ei enää kiinnosta kaveerata kanssasi?

Moorna tiesi, ettei ollut oikeutettu siihen, mutta hän oli loukkaantunut.

Miksi Malkra puhui tuntemattomalle demonille, mutta ei hänelle?

(s. 100)

No mietipä sitä.

Varsinaiset tapahtumat oli kirjoitettu viimeiselle noin 160 sivulle, mutta niihinkin mahtui todella turhalta tuntuvaa täytetekstiä. Lisäksi Caidas otti kopin idioottipallosta eikä tuntunut ollenkaan uskottavalta miltei 200 vuotiaalta soturilta, jolla luulisi olevan jonkin verran järkeä ja lisäksi epäluuloa epäilyttäviä viestejä ja merkillistä käytöstä kohtaan.

Vaikka emme tästä kovinkaan paljoa pitäneetkään, päätimme kuitenkin lukea sarjan viimeisenkin osan jahka saamme sen kirjastosta. Kun on jo kaksi kirjaa lukenut, menee se kolmaskin! Sitä paitsi haltiakuningatar oli kiinnostava hahmo, ehkäpä hänen menneisyydestään kerrotaan siinä lisää.

Kirjan tiedot:

S. K. Rostedt: Mustan tulen laulu. Otava 2025. 477 sivua.

Haasteet:

* Älä aloita uutta sarjaa: Kotimainen kirja