Kaikilla on syntyessään jokin erikoinen kyky.
Lue maailma vuodessa -haasteessa luettiin marraskuussa eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja. Luin tähän chileläisen Isabel Allenden Rouva Fortunan tyttären, ja tähän operaatioon tuntuikin menevän puoli marraskuuta.
Alun perin aioin lukea Allendelta tätä tunnetumman Henkien talon, mutta kävikin ilmi, että se on sarjan itsenäinen kolmas osa. Sarjan aloittaa tämä Rouva Fortunan tytär, joten päätin lukea sen.
Tässä seikkaillaan 1800-luvun puolivälin Chilessä ja Kaliforniassa. Orpotyttö Eliza saa kodin Valparaíson englantilaisesta siirtokunnasta naimattoman sisarusparin luota. Teini-ikäisenä Eliza rakastuu, raskautuu ja päättää seurata Kalifornian kultakuumeen väkivaltaisiin pyörteisiin kadonnutta sulhoaan.
Tykkäsin hahmoista ja juonesta, ja näkökulma kultakuumeeseen oli kiinnostava. Siinä vaiheessa tarinaa seurataan sekä mieheksi naamioitunutta Elizaa että hänen ystäväänsä, kiinalaista Tao Chi’enia. Eliza ei löydä Kaliforniasta aivan sitä, mitä on etsimässä, mutta tarkoituksen ja onnen hän kyllä lopulta löytää.
Kaikesta kiinnostavuudestaan huolimatta koin kirjan todella työlääksi lukea. Halusin lukea sen! Maailma ja hahmot kiinnostivat! Lopputulema tykkäsin kirjasta!
Ja silti se oli todella raskas ja hidas luettava alle 400 sivuiseksi kirjaksi. Tuntui, että luin paljon pitempääkin kirjaa ja jokainen sivu ja juonenlanka oli todella täysi.
Mietin, millä sanalla tunnetta kuvaisi, ja tuo täysi on ehkä paras. Tarina kerrottiin aivan toisella tavalla kuin mihin olen tottunut. Kaikkea kuvattiin tarkasti ja kaikilla aisteilla, ja tarina saattoi harhautua kesken yhden asian aivan toisille poluille. Alkuperäiseen pointtiin palattiin sitten muutaman sivun jälkeen, kun sivujuoni oli käyty yksityiskohtaisesti läpi.
Kerrontatyyli muistutti itse asiassa tähän haasteeseen viime kuussa lukemaani Hurrikaanien aikaa. Se sai pohtimaan, että ehkä tällainen kerrontatapa on eteläamerikkalaiselle kirjallisuudelle ominainen? Pitäisi varmasti lukea lisää kyseisen maanosan kirjallisuutta, jotta voisin antaa paremman arvion asiasta.
Joka tapauksessa, hyvä kirja ja jäi sellainen olo, että voisin joskus lukea tähän ne jatko-osatkin. Täytyy tosin olla sillä tuulella, että jaksan tarpoa tällä tavoin kerrotussa tarinassa.
Kirjan tiedot:
Isabel Allende: Rouva Fortunan tytär | Otava 2000 | 367 sivua | Kirjastosta
Espanjankielinen alkuteos: Hija de la fortuna (1999) | Suomennos: Sulamit Hirvas
Luettu myös:
Haasteet:
* Lue maailma vuodessa : Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
* Paha mieli, paras mieli : Kuolemanpelko

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti